Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Onnen edellytykset

Merja Leppälahti, 6.5.2018
Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois 300 s., Atena 2018 Kääntäjä(t): Heli Naski

Älä mene pois on kaunis ja kipeä romaani rakastamisesta, luottamuksesta, menetyksestä ja petoksesta. Teos sijoittuu 1980- ja 1990-lukujen Nigeriaan, jossa vallankumoukset ja muut levottomuudet ovat arkipäivää.

Kirjan päähenkilöt Yejide ja Akin näkevät toisensa ensimmäistä kertaa, kun he ovat menossa katsomaan samaa elokuvaa, molemmat oman deittinsä seurassa. Kumpikaan ei pysty keskittymään elokuvaan, ja jo samana iltana vanhat heilat jätetään ja alkaa tiivis seurustelu. Yejide opiskelee yliopistossa, Akin on jo valmistunut ja työskentelee pankissa. Seurusteluajan kokemuksiin kuuluu myös osallistuminen mielenosoitukseen, jonka poliisi hajottaa ampumalla kuoliaaksi mieltä osoittavia opiskelijoita.

Yejide kokee avioliittoon tulevan toisen vaimon hirvittävänä petoksena.

Nuoret menevät naimisiin ja ovat täydellisen onnellisia, tai ainakin melkein. Aika kuluu, eikä Yejide tule raskaaksi. Nigeriassa suku ja perhe ovat hyvin tärkeitä. Lapset, varsinkin pojat, ovat suvun turva sekä jatkuvuuden että talouden kannalta. Sekä Yejide että Akin toivovat hartaasti lapsia, ja yhtä hartaasti heidän lapsiaan odottavat anoppi ja muu suku. Sen lisäksi, että Yejide käy tutkimuksissa sairaalassa, hän noudattaa kaikkia mahdollisia vanhoja uskomuksia ja konsteja, mitä anoppi vain keksii ehdottaa. Mutta lasta ei vain tule.

Eräänä päivänä joukko sukulaisia tulee Yejiden ja Akinin kotiin mukanaan nuori nainen, Funmi. Yejidelle kerrotaan, että Akin on ottanut Funmin toiseksi puolisokseen. Ehkäpä lapsia alkaa tulla sitten Yejidellekin, kun Funmi tulee raskaaksi. Lapsethan kutsuvat toisiaan, vakuuttavat sukulaiset.

Kertomus etenee sekä Yejiden että Akinin näkökulmasta kuvattuna. Yejide kokee avioliittoon tulevan toisen vaimon hirvittävänä petoksena. Vaimonsa ja äitinsä välillä tasapainoileva Akin puolestaan jo katuu myöntymistään äitinsä pitkään painostukseen, josta Yejidelle ei ole edes kerrottu.

Tärkeä suku  

Nigerialaisen perinteen mukaan mies voi ottaa useita vaimoja, jos hänellä on varaa pitää huolta isosta perheestä. Koulutetut nuoret valitsevat kuitenkin usein toisin, ja Yejidekin on tehnyt Akinille selväksi jo seurusteluaikana, että hän haluaa olla puolisonsa ainoa vaimo.

Ayòbámi Adébáyòn antama kuva moniavioisesta liitoista ei ole kovin ruusuinen. Sekä Akinin että Yejiden isällä on useampia vaimoja. Yejiden äiti on kuollut hänen syntyessään, ja isän muut vaimot ovat keskittyneet omiin lapsiinsa ja näiden etuihin. Yejide on ollut hyvin yksinäinen keskellä äitien riitoja ja kateutta. Yejiden päätökset opiskella yliopistossa ja pysyä neitsyenä hääyöhön saakka johtuvatkin oikeastaan siitä, että isän vaimot ovat nimitelleet Yejiden äitiä huoraksi, jonka tyttärestä kasvaa samanlainen.

Rakastumiseen kuuluu kaksi, mutta avioliitossa on mukana molempien koko suku. Ajatus siitä, että perhe on perhe vasta sitten, kun on lapsia, on vanha, mutta edelleen voimissaan myös Nigerian ulkopuolella. Vielä tämän päivän Suomessakin lapsen hankkiminen voidaan nähdä itsestäänselvyytenä, eräänlaisena rakkauden sinettinä, jota ehkä pysähdytään miettimään vasta myöhemmin, ja vapaaehtoista lapsettomuutta saattaa joutua perustelemaan. Nigerialaisessa perheessä on itsestään selvää, että jokainen haluaa lapsia ja kunnon vaimon tehtävänä on antaa miehelleen monta vahvaa poikaa ja tytärtä. Anoppi muistuttelee tästä jatkuvasti ja Yejide itsekin kaipaa lasta niin kipeästi, että hän on valmis tekemään mitä tahansa. Kun hän viimeinkin on raskaana, kaikki ovat riemuissaan. Asiat eivät kuitenkaan suju niin kuin toivotaan eikä ilo lapsesta kestä pitkään.

Rakastumiseen kuuluu kaksi, mutta avioliitossa on mukana molempien koko suku.

Yejide ei usko väitteisiin, joiden mukaan lapsi voi olla demoni, joka itse toivoo kuolemaansa. Vanhempien ei tule tietää lapsensa hautapaikkaa, sillä he eivät saa jäädä miettimään mennyttä, vaan heidän pitää suuntautua tulevaan ja uusiin lapsiin, jotka jäävät eloon. Mutta Yejide pohtii tuskaisena, tuleeko koskaan lasta, joka jää eloon. Sen lisäksi, että ihmiset hänen ympärillään ovat pettäneet hänet monin eri tavoin, koko elämä tuntuu lopulta olevan pelkkää pettymystä. Tilanne ei ole helppo Akinillekaan. Pariskunnan elämässä on yksityisiä asioita, joista ei voi puhua, sellaisia asioita, joita täytyy hävetä.

Yejide on opiskellut yliopistossa, ja hänellä on menestyvä hiussalonki. Silti häntä painaa epäonnistumisen taakka, koska hän ei pysty olemaan perinteiden mukainen hyvä vaimo. Vaikka Yejide ja Akin rakastavat toisiaan, se ei riitä heille itselleen eikä varsinkaan suvulle. Salaisuudet ja menetykset repivät myös rakastavat puolisot erilleen.

Vahva esikoinen

Ayòbámi Adébáyò kuvaa hyvin elävästi nigerialaisen perheen ja suvun elämää käyttäytymis- ja kohteliaisuussääntöineen. Levottoman Nigerian elämää kuvaa esimerkiksi tilanne, kun yliopistossa opiskellut nainen lukee lukutaidottomalle kollegalleen rosvojen tälle lähettämää uhkauskirjettä, ja kun sitten myöhemmin todetaan, että kaupunginosan poliisit sattuivat olemaan poissa töistä juuri sinä päivänä, kun ryöstäjät todella tulivat.  Julkisesti ei voi valittaa, toisaalta esimerkiksi Yejiden hiussalongissa naisten kesken puhutaan kursailematta varsin monenlaisista asioista.

Teksti pitää otteessaan.

Älä mene pois on Ayòbámi Adébáyòn esikoisromaani. Romaani herättänyt melkoisesti myönteistä huomiota ja se on ehdolla useisiin palkintoihin. En ihmettele tätä, sillä teksti pitää otteessaan ja puhuttelee myös toisenlaisen kulttuuritaustan lukijaa. Romaanissa yhdistyvät aivan upealla tavalla paikallisuus ja yleisinhimilliset tunteet ja kokemukset.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto