Saksalaiselle Bernhard Schlinkille myönnettyä Eeva Joenpelto –palkintoa tervehtii ilolla. Tämä kirjailija ansaitsee nousta suomalaisten lukijoiden tietoon. Salapoliisikirjoja ja aiemmin suomeksikin käännetyn Lukija –romaanin kirjoittanut Schlink osoittautuu tuoreeltaan käännetyssä Neuvoton sukupolvi –teoksessa mestarilliseksi novellien tekijäksi. Kirjailija kutoo hyvin intiimin syvälliset, pienet tarinansa ikään kuin suurten kertomusten sisään, saksalaisen historian ja sukupolvien sodanjälkeiseen hämmennyksen ristisaattoon.

Ehkä vaikuttavinta ja yllättävintä Schlinkin novelleissa on niiden hurja lataus. Kirjailija ei tarvitse siihen mitään ulkoista, vain porautumisen kuvattaviin ihmisiin. Kuoren alta paljastuvista säröistä ja murtumista tulvahtaa koko eletty ja elämätön elämä: lukitut muistot, kysymättömät kysymykset, valinnat joita on tehty, jätetty tekemättä tai joihin ei ole ollut edes mahdollisuutta.

Schlink ei osoittele, ei ihmisiään eikä niitä historiallisia ajan varjoja, jotka ovat saksalaista elämää varjostaneet. Natsismin aikaa ja jaetun Saksan traumatiikkaa on saksalaisessa kirjallisuudessa toki käsitelty, mutta tuntuu kuin Schlink pystyisi tuomaan näihinkin aiheisiin uutta juuri taitavien näkökulmiensa ja syvien ihmiskuviensa kautta.

Seitsemän novellin kokoavana teemana on rakkaus, tai pikemmin rakkauden vaikeus ja rakkaudettomuus. Kirjan saksankielinen nimi Liebesfluchten viittaa juuri tähän; pakoihin ja pyristelyihin rakkauksista, joita ei ole koskaan ollutkaan, joihin on ollut kykenemätön, tai joita aika on armottomasti kuluttanut. Schlink ei selitä rakkaudettomuutta saksalaisella historialla; yhtä vaikeaa on arjen rakkaus niissäkin novelleissa, joiden päähenkilöitä eivät aikojen traumat ole päässeet kolhimaan.

Oili Suomisen käännös tavoittaa Schlinkin sinänsä yksinkertaisen ja eleettömän kielen huokoisuuden, sanoisiko huomaamattoman suuruuden, ja onnistuu toki myös kirjan nimessä.Neuvoton sukupolvi kokoaa kirjan novelleja oikein hyvin. Sodan jaloissa ja heti sen jälkeen syntynyt – Schlink itse v. 1944 – sukupolvi kantaa mukanaan nimenomaan lapsuuden rakkaudettomuutta, isä-poika –suhteen puuttumista tai sen painostavaa puhumattomuutta. Schlinkin neuvottomat ja rakkauteen henkisesti kykenemättömät ovat nimenomaan miehiä.

Saksalaisista nykykirjailijoista Bernhard Schlink tuo ehkä parhaiten mieleen Siegfried Lenzin, jonka proosan usein ulkoisen eleettömyyden takaa löytyy samanlaista syvää jännitettä. Toisaalta Schlinkin vertauskohtia voisi hakea myös klassikoista, niin taitavasti hän yhdistelee psykologisen ja tarinanovellin parhaita perinteitä. Schlinkin kertojanotteen taika onkin juuri hänen kykynsä liikkua vaivattomasti ajassa, kuljettaa lukijaa yhtä aikaa henkilöittensä mielessä ja historiassa, tilanteessa ja tarinassa.

Avausnovelli ’Tyttö ja sisilisko’ on juuri tällainen kertomisen helmi, novellin parhaita perinteitä jatkava. Pieni poika on ihastunut kotinsa seinällä olevaan maalaukseen, joka kuvaa tyttöä ja sisiliskoa rannalla. Pojan varttumisen myötä taulu alkaa paljastaa perheen onnettomuutta, vaiettuja salaisuuksia, isän natsitaustaa, kodin rakkaudettomuuden arpia. Pojalle paljastuu, että kyse on kuuluisan natsiaikana kadonneen juutalaistaiteilijan työ. Aarteen piilottelu saa hänet torjumaan mahdolliset rakkaudet; poika osaa puhua vain taulun tytölle.

Novelli ’Syrjähyppy’ on osoitus Schlinkin kyvystä rakentaa pieni suuren sisälle. Sen päähenkilö ystävystyy jo ennen muurin murtumista itäpuolella asuvaan aviopariin ja heidän lapseensa. Schlink kuvaa valloittavasti tämmöisen yhteiselon mahdollisuutta ja rajoja. Idylli särkyy vasta muurin murruttua, kun esiin nousevat henkilökohtaisten valintojen murtumat ja säröt.

Schlinkin tarinoissa on kosolti tummuutta, pakahdustakin, mutta hän osaa taittaa ja annostella sitä myös ironialla. Villiksi meno äityy novellissa ’Sokeripapuja’, jossa Sclinkin itsensähukannut päähenkilö ajautuu kolmen naisen loukkoon, eikä pääse siitä kuin ryhtymällä munkiksi. Naiset ovat tässäkin novellissa vahvempia, joskaan kirjailija ei heitäkään ihan ilman ironiaa päästä.

Saksalaiseen todellisuuteen Schlink ottaa etäisyyttä New Yorkiin, keskelle eteläamerikkalaista sissisotaa ja lännen on-the-road -preerioille sijoittuvissa novelleissaan. Mutta saksalaisuuden taakkaa, rakkauden valintoja ja elämättömiä isä-poika –suhteita ei päästä pakoon kaukanakaan.

Schlinkin Neuvoton sukupolvi on monipuolinen, puhutteleva ja syvällä tavalla raikas teos.

Jaa artikkeli: