Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Lauluja meille naakoille

Pasi Salminen, 5.2.2018
Jacques Prévert: Sanoja 158 s., Sputnik Oy 2016 Kääntäjä(t): Antti Nylén

Aki Kaurismäen elokuvassa Calamari Union joukko Frank-nimisiä miehiä lähtee matkalle Kalliosta Eiraan vaaroja uhmaten. Pihistettyään porukalla kaupasta murkinaa ryhmä miehiä asettuu aterioimaan rähjäiseen satamamiljööseen, ja ikimuistoinen Matti Pellonpää lausuu säkeet: ”kolme päivää/kolme yötä/syömättä/ja lasin takana/pateet pullot säilykkeet/ kuolleet kalat joita purkit suojelevat/purkit joita lasit suojelevat/lasit joita kytät suojelevat/kytät joita pelko suojelee/millaiset barrikadit kuuden kovaonnisen sardiinin vuoksi…”

Kaurismäkeä yhdistää Prévertiin myötätunto erilaisia laitapuolen kulkijoita ja hyljeksittyjä kohtaan.

Ote on Jacques Prévertin (1900–1977) runosta La Grasse Matinée eli Venähtänyt aamuhetki. Runo on Prévertille tyypillinen parissakin mielessä. Ensinnäkin ranskalaiskirjailijan runot ovat lukijaystävällisiä. Niiden ymmärtämiseen ei tarvita syvällistä perehtyneisyyttä modernistiseen runokieleen. Runot perustuvat usein melko konkreettisten kuviin, jotka aukeavat usein suuremmitta vaivoitta. Edellisen runon puhuja tuijottaa nälkäisenä näyteikkunan anteja. Toiseksi runot puolestaan asettuvat usein kadunmiesten ja -naisten puolelle niitä vastaan, jotka ovat yhteiskunnallisten hierarkioiden yläpäässä. Runon kovaonninen puhuja ei selvästikään edusta eliittiä.

Kaurismäkeä yhdistää Prévertiin myötätunto erilaisia laitapuolen kulkijoita ja hyljeksittyjä kohtaan. Runoilija mainitaan elokuvan alkuteksteissäkin Baudelairen ja (Henri) Michaux´n ohella. Yllä mainittu runo löytyy nyt myös Kaurismäen Sputnikin julkaisemasta ja Antti Nylénin suomentamasta kokoelmasta Sanoja.

Sanoja on koottu Prévertin teoksesta Paroles (1946), joka on yksi 1900-luvun eniten myyneistä runoteoksista. Suomennos ei sisällä kaikkia mainitun kokoelman runoja. Suomentaja mainitsee loppusanoissa jättäneensä pois tekstit, jotka olisivat kärsineet kääntämisestä liikaa. Aikaisemmin Prévertin runoja on julkaistu suomennoksina esimerkiksi Jarkko Laineen parin vuosikymmenen takaisessa käännöslyriikan kokoelmassa Runon suku tai vieläkin klassisemmassa Aale Tynnin toimittamassa teoksessa Tuhat laulujen vuotta.

Paroles on yksi 1900-luvun eniten myyneistä runoteoksista.

Prévert tunnetaan kirjoittamisen sekatyömiehenä, joka ei varsinaisesti pyrkinyt arvostetun kansallisrunoilijan asemaan. Runojen lisäksi hän muun muassa sanoitti chansoneja ja käsikirjoitti elokuvia. Hänet muistetaan erityisesti yhteistyöstään ohjaaja Marcel Carnén kanssa. Elokuvakerhojen ohjelmistoissa törmää aika ajoin elokuviin Sumujen laituri (1938), Varjojen yö (1939) ja Paratiisin lapset (1943), jotka ansaitsisivat tulla pitkästä aikaa uusituksi televisionkin puolella. Olettaa sopii, että ranskalaisen elokuvan hyvin tunteva Kaurismäkikin on kiertynyt ranskalaiskirjailijan maailmaan juuri elävien kuvien kautta. Prévertiin yhdistetty luokittelu poeettinen realismi sopii osin Kaurismäenkin tuotantoon.

Eläviä kuvia runon keinoin

Prévertin runot ovat Ranskassa hyvin tunnettuja. Suomentaja Nylén vertaa runoilijan tunnettuutta Ranskassa täkäläiseen Kirsi Kunnakseen ja Tiitiäisen satupuuhun. Vertaus ei ole kaukaa haettu siinä mielessä, että niin Kunnaksen lastenlorut kuin Prévertin runot perustuvat usein äännetason sanaleikkeihin.  Toisinaan kyseinen piirre puolestaan voi tehdä runoista hankalasti käännettäviä – kuten kääntäjä toteaakin – mutta usein idea välittyy kielestä toiseenkin. Sisällöllisesti Kunnas ja Prévert liikkuvat toki aivan eri maailmoissa.

Monet Prévertin runot perustuvat yhden kantavan idean varaan. Se voi olla esimerkiksi jokin sanaleikki tai muu kielellinen kuvio, joka toimii runon lähtökohtana ja pitää yllä sen rakennetta. Useissa runoissa hyödynnetään myös toistoa ja suoranaista luettelointia. Esimerkiksi runossa Juhlasaatto (Cortège) tehokeinoksi riittää toisto ja yhdyssanojen sanaparien järjestyksen muuttaminen: ”Sekä kahvikäärme että silmälasimylly/Sekä nuorallaetsijä että kykyjentanssija/Sekä merenvahamarsalkka että eläköitynyt piippu”. Koko runosta muodostuu humoristinen luettelo, ja sen pontimena vaikuttaa olevan melko yksinkertainen kielellinen idea.

Toistoa käytetään useassa muussakin yhteydessä. Toinen esimerkki toiston ja erityisesti luetteloinnin käytöstä on runo Inventaario, jossa toisto kannattelee koko runon rakennetta. Se koostuu yhdestä pitkästä luettelosta. Listan absurdius ilahduttaa, vaikka mitään sen syvällisempää merkitystä rinnastettujen asioiden väliltä ei löytäisikään.

Toisto on tekstin sidosteisuutta lisäävä tehokeino, joka toimii usein luettavaksi ja kuunneltaviksi tarkoitetuissa teksteissä. Sitä käytetään myös laululyriikassa usein. Tässä kokoelmassa runot eivät ole aina mittansa puolestaan ilmeisen laulullisia, mutta ne toimivat silti hyvin ääneen lausuttuna kuten Pellonpään esimerkki todistaa. Osa runoista on alun perin kirjoitettu chansoneiksi.

Runoissa luodaan tilannekuvia, jotka lukijan on helppo visualisoida.

Moni kokoelman runo saa voimansa kuvallisuudesta, joka on usein melko konkreettista. Vaikka teksteissä käytetään kielikuviakin, niin usein runoissa luodaan tilannekuvia, jotka lukijan on helppo visualisoida. Suomentaja Nylén nostaa esimerkiksi tästä kuvallisuuden käytöstä esimerkiksi lyhyet säkeet: ”Appelsiini pöydällä/mekkosi lattialla”. Muutamasta sanasta lukija hahmottaa kuvan ja kertomuksen sen takaa. Toinen esimerkki visuaalisuuden merkityksestä voisi olla vaikkapa lyhyt runo Paris by night:

Kolme tulitikkua leimahtaa kukin vuorollaan yössä
Ensimmäinen jotta näkisin sinun kasvosi kokonaan
Toinen jotta näkisin sinun silmäsi
Viimeinen jotta näkisin sinun suusi
Ja koko pimeys jotta se kaikki painuisi mieleeni
Kun suljen sinut syleilyyni.

Kadunmiehen lyriikkaa

Prévertin huikeat, satoihin tuhansiin yltäneet myyntiluvut on varmasti osittain mahdollistanut se, että hänen lyriikkansa ei ole sanaleikeistä huolimatta erityisen vaikeaa. Tekstit avautuvat pääpiirteissään melko helposti. Niissä on kuitenkin myös tervetullutta absurdiutta ja surrealismiin viittaavia aineksia, mikä usein lisää runojen kiehtovuutta. Mielleyhtymien leikki ankkuroi tekstit lyriikan puolelle. Mikään suuri runoilmaisun uudistaja Prévert ei kuitenkaan ollut.

Sisällöllisesti runoissa ollaan usein sen kuuluisan pienen ihmisen puolella. Vähäosaisten puolelle asettuminen osaltaan voi tarjota yhteistä maaperää laajemman yleisön kanssa. Kirjailijassa kansanomaisuus voi tuottaa mielleyhtymiä vasemmistolaiseen ideologiaan, jolla on perinteisesti ollut oma paikkansa Ranskan intellektuellipiireissä.

Esimerkiksi runossa ”Hukkaan heitettyä aikaa” vasemmistolaisviitteet ovat selvät: ”Tehtaan porteille/työmies pysähtyy/rinnuksiin käy kiinni ihana ilma – Kerrohan nyt sinäkin siinä toveri Aurinko/tulkintasi tilanteesta/tyhmyyttä on vissiin/kaunis päivä pelata/patruunan pussiin?

Runon asetelman lähtökohdat eivät kuitenkaan ole erityiset teoreettiset. Lukijan on helppo samastua työmiehen tunnelmaan, vaikka ei jakaisikaan vasemmistolaista ideologiaa. Maailma oli toki eri paikka 1930-luvulla, jolloin vasemmistolaisuus, marxilaisuus ja kommunismi herättivät mielenkiintoa aivan eri tavalla kuin nykyään.

Lukijan on helppo samastua työmiehen tunnelmaan.

Monissa runoissa on satiirinen sävy. Niissä kyseenalaistetaan toistuvasti erilaiset norsunluutornit ja yhteiskunnalliset instituutiot. Kyytiä saavat niin opettajat, papit kuin poliitikotkin. Vaikka Prévert kiistatta pilkkaakin eri instituutioita, sävy on kuitenkin usein pikemminkin humoristinen kuin kyynisen ivallinen. Esimerkiksi kun runossa ”Pyhiä kirjoituksia” Jumala, Paholainen ja Jeesus rinnastetaan suureksi kaniksi, isoksi punaiseksi jänikseksi ja pikku kaninpojaksi, lopputulos tuskin tänä päivänä ketään kovin paljon järkyttää.

Toisinaan kansanomaisuus ja instituutioiden pilkkaaminen ilmenee myös lievinä karkeuksina, kuten jo mainitussa runossa Juhlasaatto, jossa Ranskan akatemia rinnastetaan eturauhaseen: ”Sekä Ranskan akatemian liikakasvu että/eturauhasen jäsen”. Hierarkiat kääntyvät pienen sanaleikin voimin. Myös esimerkiksi Napoleonin vatsa ja Aurinkokuningas Ludwig XIV:n mieltymys reikätuoliin saavat pienet piikkinsä. Kovin ilkeäksi iva ei kuitenkaan ylly.

Eräs toistuva elementti Prévertin runoissa ovat linnut. Linnut vilahtelevat useassakin runossa. Lintu on yleinen vapauden symboli, mutta Prévert käyttää lintua laajemmin. Runossa ”Terve lintu” on aiheena muuhun Prévertin kuvastoon varsin hyvin istuva naakka, joka on ”katujen lintu/kuormamiesten pikkulasten hullujen lintu”. Naakka on myös ”lintu vapaa/tasa-arvoinen lintu/veljellinen lintu”. Runon edetessä naakka yhdistetään luettelomaisesti moniin asioihin, joissa sekoittuvat Prévertille tyypillisesti alempi ja ylempi. Sympatiat eivät nytkään ole hierarkioiden yläpäässä. Toistetaan tässä vielä loppusäkeet:

Tervehdin sinua
väkevä Feeniks
ja nimitän sinut
lintujen tosi tasavallan presidentiksi
ja testamenttaan sinulle
oman elämäni tumpin
niin että syntyisit uudelleen
kun ei minua enää ole
erään ystäväsi tuhkista.

Ranskalainen klassikko

Ranska on tunnetusti vahva kirjallisuusmaa, jossa erityisesti oman kielialueen kirjallisuutta luetaan paljon jo kouluissakin. Instituutioiden ivaaminen ei ole estänyt Prévertiä päätymästä osaksi ranskalaisrunouden kaanonia – tai ehkäpä juuri se osaltaan hänen säkeittensä suosion takana. Täkäläiseenkin sielunmaisemaan istuu hyvin herrojen pilkkaaminen ja hienostelun välttäminen, joten Prévertin satiirisella otteella voisi kuvitella löytyvän täältäkin ystäviä.

Sputnikin loikka kirjankustannuksen pariin on baskerinnoston arvoinen teko.

Yleisesti ottaen lyriikka myy Suomessa melko vähän, mutta yllätyksiäkin toisinaan syntyy. Murrerunouden saralla on muistissa Heli Laaksosen menestys, ja tänä vuonna Jenni Haukion toimittama suomalaisrunouden antologia on myynyt kymmeniä tuhansia kappaleita. Käännöslyriikalle tämänkaltaiset myyntiluvut eivät ole todennäköisiä, joten Sputnikin loikka kirjankustannuksen pariin on baskerinnoston arvoinen teko.

Runot ovat toki sidottu kirjoittamisajankohtansa paikkaan ja aikaan. Alkuperäinen teos Paroles oli kokoomateos, johon kerättiin Prévertin runoja usean vuoden ajalta. Sisältö on siis enemmän tai vähemmän hajanainen kooste. Tästä huolimatta yllättävän moni runo toimii edelleen siinä missä Irwinin viisutkin, vaikka maailma ympärillä on muuttunut. Prévert on 1900-luvun klassikko, joka on oman suomennuskokoelmansa ansainnut. Teoksen tumppaa hienosti Nylénin asiantuntevat loppusanaset ranskalaiskirjailijasta.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto