Huotarinen, Vilja-Tuulia

Kuva WSOY/Heini Lehväslaiho

Vilja-Tuulia Huotarinen (s.1977 Lempäälä) on runoilija, nuortenkirjailija ja sanataideopettaja. Huotarinen on esiintynyt runoklubeilla ja muissa tilaisuuksissa, järjestänyt ja juontanut niitä, kirjoittanut alan lehtiin ja erilaisiin antologioihin sekä toimittanut lehtiä. Lisäksi hän on nuorten kirjallisuuslehden, LUKUfiiliksen, päätoimittaja. Huotarinen kuului kuusi vuotta tamperelaiseen Muuntaja-ryhmään, joka tuli tunnetuksi improvisoidun runon esittämisestä. Ryhmässä tehtiin lavalla runoja yleisön antamista sanoista.

Huotarinen on perustanut Varsinais-Suomeen yhdessä muiden sanataideopettajien kanssa Sanataidekoulu Kratin, jonka puheenjohtajana toimi vuodet 2005-2008. Tampereella hän oli kirjoittajayhdistys Viitapiirin puheenjohtajana neljä vuotta ja valtakunnallisen Nihil Interit:n puheenjohtajana vuoden. Lisäksi Huotarinen on kuulunut Lounais-Suomen kirjailijoiden ja Nuoren Voiman Liiton hallitukseen useita vuosia. Suomen Kirjailijaliittoon hänet valittiin vuonna 2007.

“Toivoisin, että runojeni lukijoiksi intoutuisivat teini-ikäiset nuoret. Ainakin olen kirjoittanut mielestäni sellaisia runoja, joita itse olisin halunnut lukea 15-16-vuotiaana.” (HS:n haastattelu, viitattu 3.11.2011)

Kun muut ryskivät

Kun muut ryskivät tiheikköjen läpi /
kullanruskea lehmä seuraa minua pienten puiden välistä, /
ei poikkea polulta. Holly Golightly on ikiaikaista heimoa, kapea ja kevyt, /
joskus pelkään että se menee ukkosen mukana, unohtuu sateeseen, /
ottaa myrskyn hentojen lapaluidensa päälle pelkästä lähimmäisenrakkaudesta. /
Kun se katoaa suolle, sumusta nousee kutsuhuuto, suovillan seasta /
lehmän toiveikas laulu, sen luottamus minuun ei hellitä hetkeksikään. /
Holly seuraa hyräillen, kiertää kanssani jokaisen mutkan kohti kotia, /
näin se tahtoo, siihen se on tehty, en tiedä miksi itken.

(Teoksesta Iloisen lehmän runot, WSOY 2009)

LADY HYSTERIA

Jos poika syntyy, polte nousee /
Kun tyttö syntyy, kaiho kohoo //

Äitejä, isoäitejä, tätejä /
kälyjä, serkkuja, siskoja /
leikkikentällä, keinussa, liukumäessä, narutikkailla /
kukaan ei omista heitä /
heidän silmäluomensa ovat ohutta virsikirjapaperia /
he rakastavat enemmän kuin jaksavat /
pitävät huolta, alati huolesta kiinni //

vähän väliä heitä kehotetaan kiertämään kädet polvien ympärille, /
kertomaan itselle: Sinä olet olemassa, sinä olet tärkeä. //

He ovat koulutettuja selviämään kaikesta /
paitsi siitä ettei onnettomuutta tulekaan //

että vauva kapsahtaa katuun /
eikä sille käy kuinkaan //

että huolet menevät ohi /
tyttäret lähtevät /
kaipaavat aina.

(Teoksesta Naisen paikka, WSOY 2007)

Tytöt ovat karanneet./
He kävelevät päät pystyssä/
rantaan, heidän hansikkaansa ovat valkeat/
valmiiksi muotoillut lupaukset,/
joista he yli kaiken haluavat vapaiksi./
Yli kaiken he tahtovat rypistää/
sinisen kalvon joka viettelee/
kävelemään vetten päällä./
Tytöt tietävät mitä on tehtävä/
kun horisontti näkyy./
Tytöt ilmoitetaan kadonneiksi, nuoruus menetetyksi./
He nauravat päin kasvoja,/
tarttuvat paljain käsin hohtavaan kankaaseen/
ja puhkovat saksilla silmänreiät sen läpi,/
rikkovat pinnan heijastuksen, täydellisen ihon.

(Teoksesta Sakset kädessä ei saa juosta, WSOY 2004)

  • Palkinnot:
  • Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokas 2004
  • Kariston Tiina-palkinto 2006
  • Tanssiva karhu -runopalkintoehdokas 2007
  • Nuori Manner -palkinto 2007
  • Kalevi Jäntin Säätiön palkinto 2009
  • Finlandia Junior -palkinto 2011
  • Tuotanto:
  • Sakset kädessä ei saa juosta, runokokoelma, WSOY 2004
  • Naisen paikka, runokokoelma, WSOY 2007
  • Siljan laulu: tarina tyttöbändistä, nuortenkirja, Karisto 2007
  • Siljan syksy, nuortenkirja, Karisto 2008
  • Iloisen lehmän runot, runokokoelma, WSOY 2009
  • Rakkaudella, Silja, nuortenkirja, Karisto 2010
  • valoa valoa valoa, nuortenkirja, Karisto 2011