Järvinen, Seppo

Seppo Järvinen (s.1936 Tampere) on vapaa kirjailija, toimittaja ja kriitikko, joka on toiminut myös opettajana ja kirjoittajakouluttajana. Hän asuu ja kirjoittaa sekä Tampereella että Soinissa. Järvinen on kirjoittanut kuunnelmia ja esseitä sekä julkaissut runoja lehdissä ja antologioissa. Järvinen mainitsee kiinnostuksen kohteikseen erityisesti Intian kulttuurin ja Islannin kirjallisuuden sekä maaseutukulttuurin, työväenkulttuurin, suomalaisen nykykirjallisuuden ja kirjallisuudentutkimuksen.

”Jokainen kirjalapsi on tekijälleen rakas, ainakin jonkin aikaa. Todennäköisesti merkittävin teokseni on runokokoelma “Talvikirjeitä”. Olen ladannut siihen kirjallista dynamiittia. Runot eivät saa olla mitään semanttista lepertelyä. Niistä on löydyttävä ydin, sanoma, pointti. Runot eivät kuitenkaan ole propagandaa. Runous on lähellä grafiikkaa, veistostaidetta, siis sanaveistoksia. Runot puhuvat vain oleellisen. Niihin ei tungeta kaikenmaailman puppua, kuten romaaneihin. ”

Matkalla kaiken aikaa. Lähiöjuna Vaasasta Jyväskylään
on myöhässä kaksikymmentä minuuttia. Ruumis
kiskoilla. Lähiöjuna Vaasasta Jyväskylään on peruutettu.
Sataa rakeita maan perkeleesti.
Asema on myynnissä. Verhot heilahtavat.
Kuka perii odotussalin kaappikellon raksutuksen?
Mennyt aika. Odottamattoman vaihdevian vuoksi
Tampereelle matkustaville on järjestetty taksikuljetus
Haapamäen asemalta. Ähtärin aseman matkustavaisia
pyydetään ystävällisesti käyttämään aseman varastosta
löytyviä resiinoita Haapamäelle saakka.
Haapamäeltä tilataksi vie Tampereen suuntaan
matkustavaiset minne ikinä tahdotte.
Jyväskylään aikoville Ratahallitus
on järjestänyt Keuruulla mahdollisuuden
tutustua Einari Vuorelan kotimuseoon.

(Teoksesta Veden paino, Palladium 2008)

Maailman köyhät kuolevat kuin koirat. Siinä sitä/
evankeliumia. Jeesustelijat rokkaavat temppeleissä/
huvihuoneissa tuomasmessuavat. Pultsari jäätyy/
torsoksi Ratinan sillan alla. Kuvanveistäjä saa/
aihion tunnistettuaan ystävän ruumiin. Kaikki on/
käyttökelpoista. Romutaide. Roskataide. Tyhjäsilmäinen/
runoilija suutelee barbia. Näin se menee. Turha lähetellä/
liittäreitä krokotiilinkyyneleitä. Tunteita kloonataan./
Jäähallissa evankelista laatii lopunajan skenaariota./
Hallelujah! Olen moukka mutta olen kuullut tämän/
biisin. Oksettaa, suruttaa. Ilmestyskirja. Kristallivirta./
Hiljaisuudess’ yön arolla kuoli ratsumies. Sotavanki/
Nikolailta ammuttiin antautuessa peukalo. Hyvin renki/
tahkosi yhdeksällä sormella. Viholliselle antautunut/
puna-armeijalainen ammutaan, luki sotilaspassissa./
Nikolai söi maitoperunoita pirtin pöydässä Pihlajaveden/
Rantalassa siinä kuin isäntä ja emäntä. Niin oli Nikolai/
uskollinen arolle, että ammuttiin. Nauraen houkutteli/
sotapakolaisen perunasäkkiin ja pyöritti pyöritti/
maailma mukana pyöri avaruus järvellä huusi kaakkuri ja/
poika nauroi nauroi oli onnellinen silloin Nikolai

(Teoksesta Lintu korvassa, Enostone 2004)

  • Palkinnot:
  • 1. p. Otavan novellikilpailussa 1983
  • Einari Vuorelan palkinto 1995
  • Tuotanto:
  • Hellepäivä, novellikokoelma, Otava 1983
  • Taikalipas, lastenkirja, Unicef 1988
  • Talvikirjeitä, runokokoelma, Otava 1989
  • Onnen Varas, runokokoelma, Herättäjä-yhdistys 1994
  • Löydä Intia!, selkokirja, BTJ Kirjastopalvelu 1995
  • Lintu korvassa, runokokoelma, Enostone 2004
  • Pikajuna Mumbaihin: matka Intiaan, Enostone 2006
  • Veden paino, runokokoelma, Palladium 2008