Kaskela, Markku

Kuva: Tammi/Tomi Kontio

Markku Kaskela (s.1960 Helsingin pitäjä) on helsinkiläinen runoilija. Hän on koulutukseltaan ylioppilas ja työskentelee terminaalityöntekijänä Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Kaskelan esikoisrunokokoelma Alusta ilmestyi vuonna 1990. Hänen runojaan on julkaistu suomeksi Parnassossa ja lisäksi viroksi Asko Künnapin kääntämänä. Kaskela on kirjoittanut sanoituksia Pauli Hanhiniemelle sekä Luunelonen-yhtyeelle. Hän toimittaa Kirjailija-lehteä yhdessä Tomi Kontion kanssa.








(pelkääjän puolella)

jos pikselit ovat jumalan asuinsija, on olemassa myös/
karanneita pikseleitä//

uskoin törmänneeni muutamaan jo vuosia sitten mount salèven laella,/
luulin heitä/
paikallisiksi maajusseiksi jotka muina miehinä tutkiskelivat/
niityn ruohoa parkkipaikan vieressä, vilkuilivat autoiltaan/
poistuvia, viilenevässä illassa jaloittelevia/
turisteja ja nyhtäisivät/
silloin tällöin ruohonkorren/
sormiensa väliin//

kun palasimme autolle, oli naapurin autosta/
lyöty pelkääjän puolelta ikkuna/
säpäleiksi,/
minua huvitti se miksi olin heitä luullut, syvimmältä mietitytti/
miksi satuin näkemään heidät//

ja kun kerroin muille, sanoi/
kirsti/
että tämmöinen on tavallista

(Teoksesta Puhu heidän kieltään, Tammi 2006)

KOKONAISIA PÄIVIÄ

Ymmärsimme toisiamme. Kokonaisia lauseita, perusteltuja näkemyksiä,/
kysymykset päättyivät vastauksiin./
Kättelin, hyvästelin, laskeuduin portaat, jokaiselle askelmalle/
kengänpohja painoi kuvionsa kantapäästä kärkeen, ovi avautui saranoissaan./
Työnsin kädet taskuun, takissani oli taskut kummallakin sivulla. Eivät liian/
alhaalla että kädet olisivat roikkuneet kolmelta sivulta umpeen ommeltujen/
pussien suojassa, eivät myöskään liian väljät, jolloin käsille olisi jäänyt/
tarpeettomasti tilaa ja sormet olisivat kouristelleet levottomina./
Nousin bussiin, istuin henkilöauton kyytiin. Katselin polkupyöriä, joiden/
renkaat pyörähtelivät vanteiden ympäri täysiä kierroksia ja jotka/
sitten jarruttivat. Istuin kotona sohvalla, luin kirjaa sivun kerrallaan./
Suutelin rakastettuani, huulet painuivat toisiaan vasten, laskeuduin hänen/
päälleen vartaloni mitalta. Täytyin, tyhjenin, lojuin hänen vierellään./
Jaoimme peiton kun tuli kylmä.

(Teoksesta Kokonaisia päiviä, Tammi 2003)

  • Palkinnot:
  • Arvid Lydecken palkinto Puistolan vihreät kunnaat -lastenromaanista 2008
  • Tuotanto:
  • Alusta. Runoja, Tammi 1990
  • Aamuyön vieraat. Runoja, Tammi 1992
  • Isänmaallinen varas. Novellikokoelma, Tammi 1994
  • Kokonaisia päiviä. Runoja, Tammi 2003
  • Puhu heidän kieltään. Runoja, Tammi 2006
  • Puistolan vihreät kunnaat. Lastenromaani, Tammi 2008
  • Olen Matias, lammaskoira. Lastenromaani, Tammi 2009