Liehu, Rakel

Kuva: WSOY

Rakel Liehu (s. 1939) on Nivalasta kotoisin oleva helsinkiläinen kirjailija. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1963. Liehun esikoisrunokokoelma Ihmisen murhe on yhteinen ilmestyi vuonna 1974. Hänen tuotantoonsa kuuluu runoa, proosaa, esseitä ja näytelmiä. Liehu on toiminut myös kääntäjänä. Hän on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1974.








JÄÄMESSU

Pakkasta on tänään 41.
Oatesilta paleltuivat jalat, ja hän lähti teltasta
hirmumyrskyyn: “Käyn ulkona, viivyn vähän aikaa.”
Karastunein meistä, Evans, putosi jäähalkeamaan ja satutti
päänsä, hänet löydettiin alasti, vaatteet päältään
repineenä, polvillaan lumessa. Hän kuoli armollisesti
makuupussiin, jätimme hänet hyvin peitettynä.

Aamulla lämmitimme väkiviinalla kupin teetä ja jaoimme sen.
Ruumiinlämpöni on 34,2. Tarvomme lumimyrskyssä kilometrin,
meitä on enää kolme, reki raskas. Wilson on meriluutnantti,
hänellä on hallussaan lääkkeet, 30 oopiumtablettia kullekin,
ja putki morfiinia; jokaisella on osa kasvoista ja sormista
paleltunut.
“Selviänkö minä?” hyväntahtoinen Oates kysyi lumisokealta
Wilsonilta ja tietysti Wilson sanoi että luulisin niin.

Emme saa pelliksi muuttuneita vaatteita riisuttua. Syömme
pemmikaania ja jaamme leivän. Bowers joka on
rakuunaratsumestari, laulaa “Röslein Röslein rot” ja kertoo
vitsin.
Me emme ehdi seuraavaan varastopaikkaan. Tuulta 145 km
tunnissa, myrsky kirahtelee ja huutelee kuin epäkuntoinen
radio; edes jääkarhut eivät ole liikkeellä.
Jos emme olisi lähettäneet koiria takaisin. Jos emme olisi
teurastaneet pieniä mantzurialaisia hevosia jäätiköllä -

Tänään minulta paleltui oikea jalka. Me jatkamme. Meillä ei
ole hevosia,
me emme valloittaneet etelänapaa.
Beardmoren glasieeri on loistavaa lasia, suunnattomia
valkoisia jäävuoria kohoaa molemmin puolin, yhden laelle
mahtuisi koko Lontoo. Kerro siitä pikku Peterillemme,
Kathleen, kerro niin hän ymmärtää

Aion kiinnittää kolme päiväkirjaani nauhalla pääni alle.
Toivoin että kuolisimme yöllä, mutta me kaikki heräämme
elossa! Kuppi teetä, pemmikaania.
Pakkasta 48,3, kova tuuli länsilounaasta -

(Kokoelmasta Bul bul, WSOY 2007)

  • Palkinnot:
  • Tornion kaupungin kulttuuripalkinto 1979
  • Maakuntakirjailijoiden tunnustuspalkinto 1980
  • Lapin läänin taidepalkinto 1980
  • Kirkon kirjallisuuspalkinto 1986
  • Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1992
  • Runeberg-palkinto 2004
  • Kiitos kirjasta -palkinto 2004
  • Pro Finlandia -mitali 2006
  • Kirjallisuuden valtionpalkinto 2008 teoksesta Bul Bul
  • Tuotanto:
  • Ihmisen murhe on yhteinen, runoja, WSOY 1974
  • Savikielellä minä ylistän, runoja, WSOY 1975
  • Seth Mattsonin tarina, romaani, WSOY 1976
  • Valo, läheisyys, runoja, WSOY 1977
  • Punainen ruukku, romaani, WSOY 1980
  • Liian lähellä, liian äkkiä, runoja, WSOY 1982
  • Gammayökkönen, runoja, WSOY 1985
  • Joki sepittää minulle, runoja, WSOY 1987
  • Sininen Lasarus, runoja, WSOY 1990
  • Kubisseja, runoja, WSOY 1992
  • Murehtimatta!, smaragdinen, WSOY 1993
  • Readymade, WSOY 1995
  • Skorpionin sydän, WSOY 1997
  • Sininen kala, välähdyksiä elämästä, esseitä, WSOY 1999
  • Helene, romaani, WSOY 2003
  • Bul bul, runoja, WSOY 2007
  • Älä vielä lähde, WSOY 2010