Nieminen, Kai

Kuva: Musta Taide

Kai Nieminen on syntynyt Helsingissä vuonna 1950. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1969 ja debytoi samoihin aikoihin Parnassossa julkaistulla runosikermällä “Miehitys”. Esikoiskokoelma Joki vie ajatukseni ilmestyi kaksi vuotta myöhemmin. Kokoelmistaan En minä tiedä ja Keinuva maa Nieminen sai valtion kirjallisuuspalkinnon. Vuonna 1999 hän sai Eino Leinon palkinnon ja vuonna 2003 Mikael Agricola -palkinnon.

Japanin kirjallisuuden ja kulttuurin syvällinen harrastus näkyy Niemisen lyriikassa. Hän on myös tehnyt merkittävän työn japanilaisen kirjallisuuden kääntäjänä ja saanut suomennoksistaan valtion kääntäjäpalkintoja sekä Japani-säätiön palkinnon.

Kun elämäsi tuntuu tyhjältä ja tarkoituksettomalta, päätä aloit-/
taa monumentaalinen luomiskausi. Se helpottaa, muut huolet/
muuttuvat pieniksi, näyttäytyvät oikeissa mittasuhteissaan. Ei/
ole varsinaisesti väliä mitä päätät luoda, runoja, romaanin, maa-/
lauksia, veistoksen, sinfonian, ryijyn, historian, maisemapuutar-/
han, uuden tieteellisen maailmankuvan – kunhan se on kyllin/
haastavaa: haalit vanhat kunnon huolet kainaloosi, alat vaalia/
niitä ja opit elämään niiden kanssa, pienten herttaisten huoltesi,/
miten saatoit koskaan kuvitella kyllästyväsi niihin.

(Teoksesta Perimmäisten kysymysten äärellä, Tammi 2004)

  • Palkinnot:
  • Mikael Agricola -palkinto 2003
  • Yleisradion Kääntäjäkarhu-palkinto 2003
  • Eino Leino -seuran palkinto 1999
  • Japani-säätiön palkinto 1997
  • Linnankoski-mitali 1993
  • Valtion kirjallisuuspalkinto 1986 ja 1990
  • Valtion kääntäjäpalkinto 1978, 1982 ja 1991
  • Tuotanto:
  • Joki vie ajatukseni, Tammi 1971
  • Syntymästä, Tammi 1973
  • Kiireettä, Tammi 1977
  • Tie, jota oli kuljettava, Tammi 1979
  • Vain mies, Tammi 1981
  • Elämän vuoteessa, Tammi 1982
  • Oudommin kuin unessa, Tammi 1983
  • En minä tiedä, Tammi 1985
  • Milloin missäkin hahmossa, Tammi 1987
  • Keinuva maa, Tammi 1989
  • Se vähä mitä taivasta näkee, Kootut runot 1969-1989, 1990
  • Fuuga, Musta Taide 1992
  • Selityksiä ja valituksia, Suomen Paperitaiteen keskus, 1995
  • Vakavia runoja, Tammi 1997
  • Lopullinen totuus. Kaikesta, Tammi 2002
  • Perimmäisten kysymysten äärellä, Tammi 2004
  • Alan oppia, Tammi 2010
  • Istun tässä, ihmettelen: Valitut runot, Tammi 2012