Puukka, Santtu

Kuva: Olli Urpela

Santtu Puukka (s.1972) on korsolainen kynäruiskumaalari sekä varastotyömies. Hän myös laulaa Klaus-nimisessä punkorkesterissa. Puukan esikoiskokoelma Nuorallatanssia julkaistiin syksyllä 2004.


Puukka aikoo kirjoittaa taas tammikuussa 2005. “Ei mulla ole mitään varastotyötäkään vastaan – se tavallaan mahdollisti kokoelman syntymisen. Toinen ehdotus kokoelman nimeksi tosin oli Traktoripojan viimeiset seikkailut”, Puukka nauraa.

Myös ruiskumaalausta varten tarvitaan työ ja rahaa. “On ruiskut, kompressorit ja maalit…” Puukka sanoo ja kasaa pöydälle kuvia. Kiiltävälle peltipinnalle on maalattu lähes valokuvantarkkoja ihmishahmoja, maisemia ja eläimiä.

Runokokoelmasta löytyy yhteiskuntakritiikkiä, mutta anarkistinen se ei kirjoittajansa mielestä ole. Entä apokalyptinen kuoleman ja tuhon maalailussaan? “Eiköhän me eletä suhteellisen apokalyptisessä yhteiskunnassa tälläkin hetkellä”, Puukka kuittaa kysymyksen.

Kuulostaa aivan nykyajan työläisrunoilijalta, korsolaisen duunarin ääneltä kenties? “En edes koe olevani työläinen. Enkä oikein ymmärrä tätä puhetta Korsosta. Se on täsmälleen samanlainen lähiö kuin kaikki muutkin lähiöt.” No punk-runoutta sitten? “Olkoon vaikka niin”, Puukka sanoo ja nyökkää. “Lähdin kirjoittamaan punk-fiiliksellä. Se tarkoittaa, että ihan kaikkea, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, ei tarvitse hyväksyä. Yksi runouden tehtävistä on näyttää asioita, joita on ihmisten ympärillä, mutta joita ne ei edes huomaa.”(Haastattelu: Helsingin Sanomat)

yli sotketun rannan öljyiset valtameren/
aallot hakkaavat puutuneilla/
rystysillään haljenneita kiviä hiekasta siltaa/
saaret/
ovat paiseita veden siniseksi tatuoidussa ihossa//

oletko huomannut./
teille saatetaan valehdella//

loputtoman pitkinä kesäiltoina eläimenverenvärisen/
taivaan ahmiessa lintuja tai lentokoneita ruostuvat/
sillat käyttökelvottomiksi yritykset konkurssikypsäksi/
sianlihaksi mikroaaltouunissa/
ja saaret kuin raajattomiksi patsaiksi/
jäätyneet muistomerkit//

ne unohtuvat lasten piirroksiksi kartalle//

ma manaamme täytettyjä häkkieläimiä henkiin/
emme tohdi puhua ihmisestä/
luonnonlakien säätämään kierrätykseen

(Teoksesta Nuorallatanssia, Savukeidas 2004)

  • Tuotanto:
  • Nuorallatanssia, esikoiskokoelma, Savukeidas 2004