Toivonen, Markku

Kuva: Lars Wallsten

Markku Toivonen (s. 1957) on julkaissut neljän runokokoelman lisäksi Ranskaan sijoittuvan novellikokoelman Ihmeitä sekä lyriikan kirjoittamista tutkivan esseeteoksen Runouden kuntokoulu yhdessä Risto Ahdin kanssa. Hän on kirjoittanut myös näytelmiä, tehnyt runousaiheisia radio-ohjelmia ja esiintynyt lukuisissa kirjallisuustapahtumissa. Hänen tekstejään on julkaistu antologioissa kuten Suomen Runotar 2 ja käännetty ranskaksi, englanniksi, espanjaksi ja liettuaksi. Kirjallisen työn ohella Toivonen on opettanut sanataidetta mm. Taideteollisessa korkeakoulussa, Viita-akatemiassa ja Oriveden opistossa. Lisäksi hän on perehdyttänyt kirjoittajia tekstinkäsittelyohjelmien käyttöön. Aikaisemmin Toivonen työskenteli lehtikuvaajana ja toimittajana. Hän asuu Tampereella, Pispalan kaupunginosassa.



SOLITUDE

Niin uskollisesti
tuo nainen kastelee kukkansa,
ruukkuihin kuivuneetkin.

Kuin vanhasta muistista
hän kattaa pöydän kahdelle
ja kertoo kuulumiset
tyhjälle tuolille vastapäätä.

Illan tullen saattaa kuulla,
kun nainen laulaa ikkunassa
tai huhuilee karannutta kissaansa.

Näkyvillä tuskin mitään –
jokin kivi, talvisen meren aallot.
Pöly on vähitellen siirtynyt
esineitten sisään.

Mutta vaatekomero kätkee
hattuja, huiveja sikin sokin
ja rivin sieviä mekkoja, itse ommeltuja.
Juhlien kaikuja: samassa nipussa
hiutuneet kutsukortit, anteeksipyynnöt.

Mitä käsistä: ne kuivuivat
odottaessa erästä, joka lupasi palata.
Mitä naisen hukkaan menneestä
emoudesta, lapsesta joka ei saanut syntyä.

Mitä silmistäkään: huoneeseen
osuessaan valo käpertyy itseensä.

Eilisen kylmä tuoksu.

Toisinaan hän ihmettelee, kuka
on tuo hauras kudelma,
joka pitää kiinni hänen varjostaan
ja toivottomasti tahraa
hänen puunatun lattiansa.

Tikittävä hämärä.
Valon häly mustuneella tapetilla.
Ja tyynyllä vieressään
hän tuntee tutun painauman.

Niin mielellään hän painaisi
jonkun rintaansa vasten
ihanassa menettämisen pelossa.
Ja sitten valvoisi koko yön,
käsi toisen selkää lähestyen.

Nyt nainen havahtuu:
joku kutsuu häntä nimeltä.
Vai onko se tuuli, eksynyt lintu?

Hän nousee ja odottaa,
että joku, edes erehdyksessä
tai kiusallaan,
koputtaisi oveen,
joka vähitellen kasvaa umpeen
niin kuin hänen ruumiinsa aukot.

(teoksesta Kuka yössä herää, Savukeidas 2006)

  • Palkinnot:
  • Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1985, 1989, 1995 ja 2001
  • Kaunokirjallinen tuotanto:
  • Tähkämehuballadi, runokokoelma, WSOY 1984
  • Pimeä, kaunis puoliso, runokokoelma, Arthouse 1988
  • Runouden kuntokoulu, esseekokoelma, Kirjapaja 1988
  • Sudenkorennon vuosisata, runokokoelma, WSOY 1994
  • Ihmeitä, novellikokoelma, Atena 2000
  • Kuka yössä herää, runokokoelma, Savukeidas 2006
  • Ihmisenveistäjät, satiireja, Savukeidas 2011
  • Näytelmät:
  • Lalli, Rauman kaupunginteatteri 1996
  • Tuonela Cola, 2002
  • Rautapaita, 2005