Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota

Kategoria: Kotimainen lyriikka

Toim. Jenni Haukio, Sinikka Vuola, Tuula Korolainen & Riitta Tulusto, Ona Aula: Katso pohjoista taivasta, Olet täyttänyt ruumiini tulella, Ikäisekseen hyvin säilynyt, Suomalainen runokirja

Vesa Rantama, 11.9.2017

Runoantologiat ovat Suomi100-vuoden väistämättömiä sivutuotteita. Niiden julkaiseminen juhlavuonna on itse asiassa niin ilmeistä, että yhteys on jotenkin yritettävä peittää. Yhdessäkään antologiassa, jota tässä kirjoituksessa käsittelen, ei ole virallisia Suomi100-leimoja, joita muuten näkee kaikkialla margariinipaketeista ralliautoihin, ja vain yksi valikoima viittaa satavuotisjuhliin otsikkotasolla. Antologia on runon hautausmaa – sivuja selatessa voi kokea elämyksellisen syyspäivän kävelyretken. Niin…

Lue lisää

Markku Aalto: Maailmanlopun takuumies

Juhana Henrikki Harju, 28.8.2017

Seitsemännellä runokokoelmallaan Maailmanlopun takuumies Markku Aalto jatkaa katurunoudesta ammentavalla tyylillään maailmanlopputematiikan käsittelyä, jota on ilmennyt hänen aiemmissakin kokoelmissa. Vallitseva näkökulma on miehen, joka ilmeisen tietoisesti pitää yhteiskuntaan kädenmittaista etäisyyttä. Tällainen maskuliininen, ulkopuolisen positiosta ammentava äijänäkökulma on suomalaisen katurunouden peruskauraa. Samoin transgressiivisuus, joka kuitenkin näkyy ennalta-arvattavissa muodoissa alatyylisinä ilmauksina ja suorasukaisina viittauksina seksiin ja päihteidenkäyttöön. Goliardirunoudessa…

Lue lisää

Jani Nieminen: Bigini

Jani Saxell, 17.8.2017

Runoilija Jani Niemisen (s. 1973) aiemmista kokoelmista Kylässä (Like 2009), Kodittomille koirille (Like 2011) ja Meren poika, joen poika (Like 2014) hahmottuu eräänlainen löyhästi omaelämäkerrallinen kulkuritrilogia. Rannikon Autokaupungissa käydään syntymässä ja elämässä varhaislapsuus. Sitten ovat edessä pitkittynyt puberteetti ja sydämen oppivuodet eteläpohjalaisessa Kylässä. Espoon betonilähiöissä koetaan rakkauden jälkitiloja, arkea ja pätkätyöläisyyttä. Lopulta edessä on kotiinpaluu,…

Lue lisää

Pertti Nieminen: Vihreän läpi ei enää näe

Juhana Henrikki Harju, 7.8.2017

Jotkut kirjat ovat seikkailuja, jotka vievät jännittäviin tilanteisiin tai radikaalisti uusien ajatusten äärelle. Jotkut kirjat antavat toisenlaisia elämyksiä, rauhoittavat pikemminkin kuin stimuloivat. Kiinalaisen runouden suomentajana tunnetuksi tulleen, mutta runoilijana pitkän uran tehneen Pertti Niemisen (1929–2015) postuumina julkaistu kokoelma Vihreän läpi ei enää näe on kuin kuuntelisi rauhallista keskustelua puutarhassa, vihreän teen äärellä. Kokoelma kerää yhteen…

Lue lisää

Susanna Taivalsalmi: Räyhähenkikoira ja akaattityttö

Max Lampinen, 31.7.2017

Susanna Taivalsalmen neljäs runokokoelma Räyhähenkikoira ja akaattityttö on niin sisällöltään kuin pituudeltaankin (kymmenen osiota ja epilogi) runsas kokonaisuus, joka lumoaa välittömyydellään. Tulee tunne, että runot voisivat olla melko lailla sellaisenaan peräisin täyteen sutatuista muistikirjoista, joihin Taivalsalmi on joskus maininnut runonsa kirjoittavansa. Joskus sen unohtaa, modernia ja elävää runoutta voi luoda myös perinteisen keskeislyriikan muotokeinoin. Joko…

Lue lisää

Paavo Haavikko: On hyvä elää ja palella: kootut aforismit

Irene Vehanen, 24.7.2017

Paavo Haavikko on lempirunoilijoitani, jonka tuotantoa kuitenkin aivan liian harvoin luen. Siksi onkin erityisen suuri ilo saada kirjoittaa hänen aforismeistaan. Jaakko Anhavan toimittama On hyvä elää ja palella -kokoelma on jo esineenä tyylikäs. Johdannon otsikoksi on valittu ote ”Pimeydestä”-sarjasta: ”Pimeys lohduttaa minua.” (s. 157) Anhavan mukaan juuri Haavikko vakinaisti sarjallisen aforismin muodon. Mainittu runo on…

Lue lisää

Erkka Filander: Torso

Juhana Henrikki Harju, 12.6.2017

Välillä kuulee puhuttavan siitä, että Osuuskunta Poesian julkaisema runous edustaisi jotain tiettyä tyyliä. Tästä voi olla montaa mieltä, enkä itse allekirjoita varauksetta väitettä poesialaisesta tyylistä. Toisaalta tietynlainen aforistisiin lauseisiin nojaava tyyli on noussut esiin nimenomaan poesialaisten Kristian Blombergin, V.S. Luoma-ahon ja Olli-Pekka Tennilän viime vuosien tuotannossa. Myös Erkka Filanderin toinen runoteos Torso käyttää aforistista tyyliä….

Lue lisää

Jukka Vieno: Ruttopuiston rakastavaiset

Arto Virtanen, 5.6.2017

Jukka Vieno julkaisi vuosina 1977–82 kolme runokokoelmaa ja siirtyi sen jälkeen vuosikymmeniksi teatterin ja käsikirjoittamisen pariin. Vuonna 2010 ilmestyi yllättäen hänen neljäs runokokoelmansa Stockan kulma, tiiliskivi runokirjan muodossa (377 sivua). Myös nyt ilmestynyt Ruttopuiston rakastavaiset on runokokoelmaksi tavattoman laaja, ja huvittuneena sitä tulee verranneeksi Vienon vuonna -79 ilmestyneeseen Riippuviin puutarhoihin (36 sivua), joka oli yhtä…

Lue lisää

Sirpa Kyyrönen: Ilmajuuret

Arto Vaahtokari, 20.3.2017

Sirpa Kyyrösen kolmas runokokoelma on naisrunoutta voimakkaimmillaan siinä merkityksessä, että epäselväksi ei jää, mitä sukupuolta runon minä on. Minä kuvaa naiseutta, ja naiseuteen liittyy tässä tapauksessa oleellisesti äitiys. ”loppuun asti olen sinun äitisi, tulvainen, haluinen” Kokoelma koostuu viidestä sarjasta, joista viimeinen näyttää ainakin ulkoisesti pitkähköltä, assosiatiiviselta kokonaisuudelta, jossa neljän ensimmäisen sarjan teemat kietoutuvat yhteen. Nuo…

Lue lisää

Harri Nordell: Hajo

Esa Mäkijärvi, 16.1.2017

Tottuneenkin lukijan on vaikea saada Harri Nordellin (s. 1956) runoista otetta. Tämä ei ole haukku, tai ei ainakaan kokonaan. Nordell on abstraktin ja minimalistisen runon mestari. Hänen vähät sanansa ja sirpaleiset säkeensä saavat helposti hämilleen. Niistä saa mielettömän vaikutelman, jos mieli ei ole niiden vastaanottamiseen täysin valmis. Hajossa tavoitellaan buddhalaista ajattelua muistuttavaa elämästä ja kielestä…

Lue lisää

Maria Syvälä: Tulit sitten Suomeen, Basir

Lauri Lindbohm, 9.1.2017

”Oletko yksi kolmesta/ vai kaksi kolmesta jotka täältä/ käännytetään/ yksi saa maassaololuvan/ kaksi ei/ tässä lotossa ei ole lisänumeroita/ lottovoittomaassa armo on/ ansaitsematonta/ mutta pakolaisuusstatus on ansaittava-” (s.53) Maria Syvälän yhdeksäs teos Tulit sitten Suomeen, Basir, on pamfletin kaapuun verhottu yllättävä ja rohkea runokokoelma. Se viittaa argumenteissaan aikalaisjournalismin lisäksi lukuisiin Suomen elinoloja koskeviin tilastoihin. Teoksen…

Lue lisää

J.K. Ihalainen: Sytykkeitä

Miikka Laihinen, 12.12.2016

J.K. Ihalainen lukeutuu suomalaisen runouselämän omaäänisimpiin tekijöihin. Viidellä eri vuosikymmenellä toiminut lyyrikko tunnettaneen parhaiten pitkistä, mantramaisen toisteisista ja voimakkaiden kielikuvien kirjomista teksteistään. Ihalaisen laajan tuotannon parhaat runot ovat aineellistuneet ainutlaatuisiksi tapauksiksi niin paperilla, yhdessä Sándor Vályn kanssa työstetyillä neljällä runolevyllä, kuin audiovisuaalisiksi performansseiksi kääntyneinä maanisina tulkintoinakin. Paitsi lyyrikkona ja kääntäjänä, myös kustantajana ja kirjanpainajana kunnostautunut…

Lue lisää

Tapani Kinnunen: Ranskalainen suudelma

Esa Mäkijärvi, 5.12.2016

Tapani Kinnusta (s. 1962) on kutsuttu Turun Charles Bukowskiksi. Määritelmä ei ole kovin tarkka, vaikka Kinnusen runoista löytyykin bukowskilaista rappioromantiikkaa ja tarkkoja huomioita alakulttuurin ilmiöistä. Kinnunen on kuitenkin Bukowskia monipuolisempi. Kinnunen on niittänyt mainetta etenkin runokeikoillaan. Kinnunen on julkaissut yhdeksän runokokoelmaa ja kaksi romaania. Ne muistuttavat monella tapaa toisiaan. Ne kertovat hänen omasta elämästään tai…

Lue lisää

Satu Manninen: Nollakatu nolla

Niina Holm, 29.11.2016

Runoilija ja valokuvaaja Satu Manninen (s. 1978) on pidättyvästi kapinoiva ulkopuolisuuden runoilija. Hän on tutkinut läpi tuotantonsa kokevan ja tuntevan puhujan paikkaa ja paikantumattomuutta. Mannisen tarkasti lähelle katsovat runot muistuttavat, että jokapäiväisten valintojen ylläpitämä tunne jatkuvuudesta ja hallinnasta on usein vailla pohjaa. Manninen on ulottanut vastarintansa paitsi valmiisiin näkemisen malleihin myös esikuviinsa: esikoiskokoelma Sateeseen unohdettu…

Lue lisää

Mikko Viljanen: Hupisaarilla

Janne Löppönen, 22.11.2016

Hupisaarilla on Mikko Viljasen toinen runokokoelma. Viljanen on monipuolinen kirjailija, joka runouden lisäksi on kirjoittanut myös romaaneja ja draamatekstejä. Esikoisrunoteos Kesken hengityksen kaiken ilmestyi vuonna 2010. Uusimmassa kokoelmassa on paljon ennestään tuttuja elementtejä, kuten keskeislyyrisyys, säemuodon hyödyntäminen (esim. säkeenylityksillä), kaupunkimaisema sekä teemana muistin kiinnittyminen paikkoihin. Esikoiskokoelmaan verrattuna Hupisaarilla on kuitenkin kokeilevampi ja runokeinoiltaan monimuotoisempi. Poeettisen…

Lue lisää

Hannu Kankaanpää: Kuuntelen

Lauri Lindbohm, 10.11.2016

”Uudenvuodenyönä/ paremmat toivottavat toisilleen/ eli itselleen parhautta. Miksei turhautta?” (s.9) Penseys ja pessimistisyys paistavat Hannu Kankaanpään kokoelman Kuuntelen alkurunosta, sen sijoittaminen heti alkuun ihmetyttää. Runo ei ole läheskään kokoelman parhaimmistoa. Se nivoo provokatiivisesti yhteen teoksen tematiikkaa, muttei kuitenkaan toimi hyvänä yleiskuvana sen sisällöstä. Jos kyseessä olisi musiikkilevy, lyhyimmät runot vastaisivat täytekappaleita. Vaikka seilataankin ”Kateusvero”-otsikon alla,…

Lue lisää

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto