Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota

Kategoria: Kotimainen proosa

Toim. Salla Simukka ja Marika Riikonen.: Marilyn, Marilyn. Tarinoita ikonista ja ihmisestä

Markku Soikkeli, 21.9.2017

Dekkareiden ohella eroottinen kirjallisuus on ainoa lajityyppi mikä käy kaupaksi kaikissa taloussuhdanteissa. Koska erotiikankin markkinat on nopeasti tyydytetty, täytyy aisteja kutkuttelevaa lukemista myydä erotiikkaa sivuavalla teemalla. Pätevä ratkaisu on Marilyn Monroelle omistettu novellikokoelma. Tähtihahmo antaa pelkistetyn selityksen sille, millaista on elää ja tuntea tietyssä maailmantilanteessa. Salla Simukan ja Marika Riikosen toimittama kokoelma ei tietenkään edusta…

Lue lisää

Jan Forsström: Eurooppalaisia rakastajia

Arto Vaahtokari, 5.9.2017

Tällä kertaa kyseessä on esikoisteos, vaikka Jan Forsström on kyllä meritoitunut aiemmin elokuvakäsikirjoittajana. Muun muassa elokuvien Skavabölen pojat (2009), Hyvä poika (2011) ja Silmäterä (2013) käsikirjoitukset ovat Forsströmin. Hän myös ohjasi viimeksi mainitun. Kokenut kirjoittaja tässä on siis kyseessä. Kirjan takakansiteksti kertoo totuudenmukaisesti, että kyseessä on ”kattava kokoelma tarinoita rakkauden, läheisyyden ja seksin tavoittelusta”. Kaikissa…

Lue lisää

Maaria Oikarinen: Lucian silmät

Marissa Mehr, 31.8.2017

Taidemaalari ja kriitikko Maaria Oikarinen (s. 1972) on käsitellyt kaksisuuntaista mielialahäiriötään avoimesti sekä blogissaan Hekuma että julkisuudessa antamissaan haastatteluissa. Keväällä häneltä ilmestyi esikoisromaani Lucian silmät, joka kuvaa maniaa ja depressiota uraansa ja taiteeseensa keskittyvän kuvataiteijan näkökulmasta. Janna Ovaska maalaa kuningatar-sarjaa keväällä tulevaa näyttelyä varten. Kun marraskuun lopulla manian pahempi vaihe kytkeytyy päälle, hänestä tulee yli-ihiminen:…

Lue lisää

Jyri Vartiainen: Ystävä

Marissa Mehr, 24.8.2017

Jyri Vartiainen (s. 1990) toivoo Savon Sanomille antamassaan haastattelussa, että pienoisromaaneja julkaistaisiin enemmän. Sanoihin on helppo yhtyä. Kotimaisessa nykykirjallisuudessa pienoisromaani ei ole laisinkaan yhtä suosittu proosan julkaisumuoto ja laji kuin muualla Euroopassa. Lyhytproosa eri muodoissaan on saanut enemmän huomiota viime vuosina, kun taas novellin ja pitkän romaanin välisellä rajalla häilyvä, osin vaikeasti määriteltävä pienoisromaani on kulkenut…

Lue lisää

Sinikka Vuola: Replika

Tapio Salomaa, 15.8.2017

Replika on ensimmäinen romaani Sinikka Vuolalta, joka tunnetaan kolmesta kehutusta runokokoelmastaan. Proosaa Vuolalta on aiemmin julkaistu myös Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran kokeellisessa jatkokertomuksessa Ihmiskokeita: Proseduraalinen kollektiiviromaani (2016). Replika on hämmentävä sekoitus hyvin perinteisiä ja hyvin erikoisia aineksia. Se on satuja mukaileva kasvukertomus, jonka koristeellinen, surrealistinen, proosarunomainen kerronta tavoittelee lapsen kokemusmaailmaa. Ei kuitenkaan helposti sulatettavalla tavalla niin…

Lue lisää

Matias Riikonen: Suuri fuuga ja Kiertorata

Johanna Osváth, 9.8.2017

Muistattehan Sims-tietokonepelin ja sen mahdollistaman kutkuttavan vallantunteen? Pelaaja loi ihmistä simuloivat hahmot, simit, kasvatti ne ja käsikirjoitti niiden kohtalon.  Kaiken ohella Sims tarjosi myös sadistisen leikkikentän: oli heitä, jotka poistivat uima-altaasta tikkaat simin uidessa tai lukitsivat hahmonsa taloon ja sytyttivät sinne sitten tulipalon. Matias Riikonen, muistuuko? Fuugarakenteen perintö Musiikin ja kirjallisuuden yhteistyössä ei ole mitään…

Lue lisää

Eila Kostamo: Kadonnut sulhanen ja kaksi muuta kertomusta

Päivi Kosonen, 27.7.2017

Eila Kostamon kertomustrilogia Kadonnut sulhanen ja kaksi muuta kertomusta kiertyy Ruut-nimisen naisen elämäntarinan ympärille, Ruutin kirjaksi. Nimikertomuksessa ”Kadonnut sulhanen” Ruutin kasvutarinalle luodaan pohja Oulun seudulla sotavuosina ja sodan jälkeen 50-luvulla. Miten on mahdollista olla rehellinen itselleen ja kyetä silti kantamaan valintojensa ja tekojensa seuraukset? Ruut kuvataan tarmokkaaksi ja älykkääksi nuoreksi naiseksi, joka rakastuu saksalaiseen upseeriin,…

Lue lisää

Kari Hukkila: Tuhat ja yksi

Vesa Rantama, 26.7.2017

Kari Hukkila edustaa tuotannossaan kunniakasta eurooppalaista traditiota, syrjään vetäytyvää, mutta juuri siksi kaiken keskellä vaikuttavaa tekijätyyppiä. Kirjailija on tarkkailija, läpikulkupaikka, jonka läpi ristikkäiset voimat kulkevat. Hänen teoksensa ovat ajankohtaisia ja kytkeytyvät muun muassa kansallisiin puheenaiheisiin, mutta osoittavat samalla kotimaahan fiksoituneen näkökulman rajoittuneisuuden. Tuhat ja yksi on Hukkilan esikoisromaani, mutta tuntuu suoralta jatkumolta hänen esseekirjalleen Kerettiläisesseet…

Lue lisää

Jasper Kaarna: Laiturilla. Taantumistarina

Maija Jelkänen, 22.7.2017

Jasper Kaarna (s. 1988) on helsinkiläinen kirjallisuudenopiskelija. Hänen debyyttiromaaninsa Laiturilla. Taantumistarina on mielenkiintoinen nimenomaan dokumenttina, ajankuvansa vuoksi. Teos rakentuu kahdella aikatasolla. Molempien tarinat palautuvat Helsingin Malmille. Vuoden 2010 kesään sijoittuvan tarinan minäkertojana on 21-vuotias Joonatan. Hän on keskeyttänyt korkeakouluopintonsa pian alkuun päästyään unettomuuden, keskittymisvaikeuksien ja ahdistuneisuuden vuoksi. Laiturilla on mielenkiintoinen nimenomaan dokumenttina, ajankuvansa vuoksi. Luonteeltaan…

Lue lisää

Markus Leikola: Uuden maailman katu

Maiju Laitanen, 20.7.2017

Markus Leikolan ensimmäinen romaani Uuden maailman katu on kunnianhimoinen järkäle, jonka liki tuhannen sivun aikana käydään läpi 1900-luvun historia vuosi kerrallaan, alkaen Titanicin uppoamisesta ja päättyen syyskuun 11. päivän terroritekoihin vuonna 2001. Historiaa muovanneiden yksilöiden – lähinnä miesten – elämänkohtaloita seuraa kertojahahmo, Mihail Bulkakovin Saatana saapuu Moskovaan -romaanin professori Woland eli Saatana itse, taustalla tarkkaillen,…

Lue lisää

Koko Hubara: Ruskeat Tytöt. Tunne-esseitä

Sofia Blanco Sequeiros, 11.7.2017

Ruskeiden Tyttöjen ilmeisin tarkoitus on tuoda esiin sivuutettuja kokemuksia, tapahtumia ja ääniä. Sen on tarkoitus olla ensimmäinen suomenkielinen kaunokirjallinen teos, jota ei ole kirjoitettu valkoiselle suomalaiselle. Teoksen on tarkoitus luoda yhteisö. Lähtökohtaisesti Ruskeat Tytöt onnistuu päämäärissään. Teos ja sitä edeltävä blogi ovat tuoneet esiin yhteisön, jota ei ollut olemassa samalla tavalla ennen niitä. Hubara kirjoittaa…

Lue lisää

Annika Brusila: Kalliolla

Johanna Rossi, 18.6.2017

Annika Brusilan esikoisteos Kalliolla ei ole kivaa eikä kaunista luettavaa. Se kertoo rumista ja sopimattomista asioista, jotka koskettavat liian monia. Ikääntyvien vanhempien alkoholismi ei ole helppo aihe, eikä Brusila ole valinnut tarinaansa itsestään selvintä käsittelytapaa. Teoksen lukeminen on kuin istuisi iltaa verbaalisesti nopean, suorasukaisia kärjistyksiä tekevän, kiroilulla juttujaan höystävän vanhan kaverin kanssa. Hatutuksen lämmössä on…

Lue lisää

Anu Kaaja: Leda

Joonas Säntti, 8.6.2017

Anu Kaajan novellikokoelma Muodonmuuttoilmoitus (2015) esitteli terävän ja laajalti lukeneen tuntuisen kirjailijan, joka arvostaa mustaa huumoria, surrealistisia tilanteita ja tarkkaan mietittyjä proosakerronnan poikkeamia. Kaajan esikoisromaanissa Leda ollaan 1700-luvun Ranskassa, mutta kuten novelleihin tutustunut saattoi arvata, sen tyyli ja maailmankuva on kaukana historiallisen romaanikerronnan lajiodotuksista. Teoksessa on käytetty kehyskertomuksen rakennetta. Se esittäytyy kirjeromaanina, jossa maaseudun ”luonnolliseen”,…

Lue lisää

Laura Luotola: Suoja: Kaupungit ja paluu

Artemis Kelosaari, 20.5.2017

Ollakseni rehellinen: ellei minun olisi täytynyt kriitikkona lukea Laura Luotolan esikoisteosta Kaupungit ja paluu kokonaan, olisin hyvinkin saattanut viskata sen seinään ensimmäisen kolmenkymmenen sivun aikana. Nyt olen iloinen, etten sitä tehnyt. Silloin olisin jäänyt paitsi henkeäsalpaavasta matkasta mitä viehättävimpään fantasiamaailmaan. Tuohon maailmaan täytyy vain päästä ensin sisälle, ja Luotola ei valitettavasti tee sitä mitenkään helpoksi….

Lue lisää

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto