Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota

Kategoria: Kotimainen proosa

Arto Seppälä: Selkeemmille vesille

Artemis Kelosaari, 14.1.2017

”Rakennettiin torppa niin hyvään mustikkamaahan että monta aikaa oli paha olo. Äiti tätä aina puhui. Tehtiin sauna ja talli ja navetta. Rantahuone kohta kun torppa oli asuttavassa kunnossa. Muori sääli mustikoita mutta äijä puhui rantahuoneen seinustalla kasvavista mansikoista jotka hänen silmissään olivat kuin mulkunpäitä, suuria ja tummanpunaisia.” (s. 9) Näin Arto Seppälä pystyttää muistomerkin kotiseutunsa…

Lue lisää

Minna Roininen: Unohdetut ovet

Tapio Salomaa, 20.12.2016

Interaktiivinen fiktio nostaa aika ajoin päätään erilaisissa muodoissa. Jotkin näistä korostavat pelimäisiä piirteitä, esimerkiksi amerikkalaiset lapsille ja nuorille suunnatut pelikirjat. Niiden suosion huippu ajoittui 80-luvulle, ennen kuin tietokonepelit ja roolipelit ajoivat niiden ohi. Taiteellisella laidalla taas ergodinen kirjallisuus ja hyperteksti ovat vetäneet puoleensa kirjallisia kokeilijoita, jotka rikkovat ja uudistavat narratiivien rakenteita. Suomalaisessa nykykirjallisuudessa kokeellista interaktiivisuutta…

Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Noora Yrttiaho, 10.12.2016

”Siitä vain tiskin yli yhtäkkiä kaikki alkoi, kun nousit käsivarsiesi varaan ja kumarruit puoleeni, jalkasi varmasti kohosivat lattiasta, et muuten olisi yltänyt, ja ulkona kuului lintujen kevätlaulu ja minä jäin punaisena katsomaan sinua, jalkasi palasivat maahan, kätesi irtautuivat tiskistä, silmämme eivät toisistaan, eikä siinä enää ollut ketään muita kuin sinä ja minä, me.” (s. 20–21)…

Lue lisää

Anna Tiitta: Ei niin pientä pahaa

Irene Vehanen, 27.11.2016

Anna Tiitan omakustanneteoksen Ei niin pientä pahaa nimi johtaa harhaan. Luulin luettavanani olevan ”lyhytproosaa pahuudesta”, teoista ja tekemättä jättämisistä, mutta havaitsinkin tekstien käsittelevän erinäistä rakkauteen liittyvää draamaa. Sisällysluettelosta saa käsityksen, että kysymys on kolmestakymmenestäkahdesta eri tarinasta. Teos koostuu kuitenkin kuudesta pitkästä alaotsikoidusta novellista, jotka on eroteltu mustavalkoisilla valokuvilla ja johdantomotoilla.   Kirja on valittu tämänvuotisen…

Lue lisää

Mooses Mentula: Jääkausi

Juri Nummelin, 24.11.2016

Kiusaaminen on ollut iso aihe lehtien otsikoissa ja mielipidekirjoituksissa jo usean vuoden ajan, joten ei ole ihme, että se näkyy myös kaunokirjallisuudessa. Nuortenkirjallisuudessa se on ollut kestoaiheita jo pitkään, ja paikoitellen Mooses Mentulan uusin romaani Jääkausi tuntuukin sellaiselta. Koko maailma näyttäytyy kiusaamisena, ainoastaan ydinperhe voi olla siltä turva. Kirjaa vievät eteenpäin lukuisat kohtaukset, joissa nuoret…

Lue lisää

Virve Sammalkorpi, Pekka Nikrus: Paflagonian perilliset. Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut

Marissa Mehr, 6.11.2016

Paflagonia sijaitsi yli kaksi tuhatta vuotta sitten Anatolian niemimaan, Vähä-Aasian pohjoisosassa Mustanmeren rannalla. Nykyisin alue on osa Turkkia. 1800-luvun alussa tieteellinen retkikunta lähtee Pariisista Luoteis-Venäjälle etsimään mystistä metsänkansaa, jonka he toivovat olevan muinaisen Paflagonian perillisiä. Retkikunnan johtaja, professori Jean Moltique sen puoleen kuin hänen assistenttinsa ja retken dokumentoija Iax Agolasky eivät siis todellisuudessa tiedä, mitä…

Lue lisää

J. P. Pulkkinen: Puhu Eevalle

Jari Olavi Hiltunen, 6.11.2016

Toimittaja J. P. Pulkkisen (s. 1959) neljäs kaunokirja on tyylikäs pienoisromaani Puhu Eevalle. Sukupolviromaani kertoo erikoisesta perheestä, jossa mikään ei tunnu olevan kohdillaan. ”Me synnymme täydellisinä mutta kuolemme keskeneräisinä.” (s. 213) Romaanin päähenkilö on keski-ikäinen Eero, joka on tehnyt vaikuttavan uran musiikkibisneksessä. Eeron maailma kuitenkin kääntyy ylösalaisin hänen saatuaan syöpädiagnoosin. Aggressiivinen syöpä on viemässä miehen…

Lue lisää

Antti Hurskainen: Välinpitämättömyys

Sofia Blanco Sequeiros, 19.10.2016

Antti Hurskaisen kolmas esseekokoelma Välinpitämättömyys alkaa vähäsanaisella mutta mahtipontisella pohdinnalla kirjailijan, kirjoittamisen ja kirjallisuuden asemasta maailmassa, ajassa ja paikassa. Hurskaiselle kirjoittaminen on kirjailijan oman nykyajan ylittämistä, kommunikointia nykyisille ja tuleville sukupolville. Jo johdannon ensimmäinen lause, ”Et ole minä, vaikka kuinka haluaisin”, on itsensä tiettyyn kohtaan paikallistamista ja tarkoittaa: minä olen tässä. Harva osaa kirjoittaa yhtä…

Lue lisää

Merja Svensk: Kaksoissidos

Irene Vehanen, 6.10.2016

Merja Svenskin Kaksoissidos on tekijänsä esikoisromaani, jolla on myös todellisuuspohjaa.  Päähenkilö Paula sukkuloi oman elämänsä ja Alzheimerin tautiin sairastuneen Aino-tätinsä välillä. Tämä on ollut Paulalle oikeastaan äidin korvike etäisen ja kylmän Maria-äidin sijaan, jota hän puhutteleekin etunimellä. Elämän lopussa on samanlaista herkkyyttä ja haurasta kauneutta kuin elämän alussa. Kirja on tyylillisesti ja aiheeltaan samastuttava. Uudemmasta…

Lue lisää

Jukka Laajarinne: Tiloissa

Karri Kokko, 25.9.2016

Paavo Haavikko määritteli suomalaisen ihmiseksi, joka puhuu suomea ja osaa liikkua metsässä. Kun Jukka Laajarinne antaa esseekokoelmalleen nimen Tiloissa, myös hän viittaa samanaikaisesti kahtaalle: tiloihin, jotka ovat yhtä hyvin fyysisiä kuin henkisiä. Ihminen on ja toimii molemmissa. Tila on toisaalta puhdas abstraktio, toisaalta käytännön temmellyskenttä. Näitä tiloja on kuitenkin vaikea erottaa toisistaan. Kuten Haavikon maksiimi…

Lue lisää

Tua Harno: Oranssi maa

Hannele Puhtimäki, 17.9.2016

Oranssi maa on Tua Harnon toinen romaani kovasti kiitellyn Ne jotka jäävät -teoksen jälkeen. Harno kuuluu dramaturgin koulutuksen saaneiden kirjailijoiden joltisenkin runsaaseen joukkoon – yhtäkkiä ajatellen tulee lähivuosilta hänen lisäkseen mieleen ainakin Riikka Ala-Harja, Marjo Niemi, Laura Gustafsson, Selja Ahava ja Saara Turunen. Ei ollenkaan huono joukko. Yhdeltä teemaltaan Oranssi maa asettuu selkeästi kehitystarinaksi. Australia eikä…

Lue lisää

Arne Nevanlinna: Pako

Putte Wilhelmsson, 6.9.2016

Arne Nevanlinnan Pako on juuri sellainen romaani, jossa tukevaa saksalaista maatalon emäntää kuvataan “riuskaksi”, jossa pappi on irstailija ja avuliaan ambulanssinkuljettajan valkoisen takin alta vilahtaa musta SS-uniformu. Tyypittely, kontrastit ja ironia riisuvat kerronnan yksityiskohdista, ehkä myös paneutumisesta aikaan ja paikkaan, joista olisi kyllä löytynyt enemmänkin kerrottavaa. Pako alkaa Saksasta, viimeisenä sotavuotena, ja päättyy nykyaikaan Atlantin…

Lue lisää

Ina Westman: Syliin

Sanna Nyqvist, 4.9.2016

Äitiys on haastava aihe. Kaikilla on siitä näkemys, eikä omaan elämänkokemukseen perustuvaa näkemystä hevin muuteta. Äitiyttä käsittelevä romaani päätyy helposti vain lähtölaukaukseksi äitiyskeskusteluun, jolloin sen luonne kirjallisena teoksena unohtuu. Esikoiskirjailija Ina Westman on tästä huolimatta rohjennut kirjoittaa romaanin raskauksista ja äidiksi kasvamisesta. Kirja on esikoinen myös kustantajalle: keväällä 2016 ensimmäiset kirjansa julkaissut helsinkiläinen Kosmos luo…

Lue lisää

Marjut Helminen: Appelsiinilehto

Noora Yrttiaho, 30.8.2016

Suomalainen 59-vuotias sairaanhoitaja Sini matkustaa Palestiinaan koulutustehtäviin. Matka ei ole hänen ensimmäisensä, ja kun Gazassa puhkeaa kriisi, haluaa Sini ehdottomasti jälleen eturintamaan auttamaan. Menneisyys kuitenkin painaa liikaa ja horjuttaa Sinin terveyttä. Lopulta Suomeen tulee tieto Sinin katoamisesta.  Pakolaisena Suomeen saapunut Fuad lähtee Sinin äidin pyynnöstä etsimään ystäväänsä. Pakolaisen paluu juurilleen on haavoja repivä kokemus ja…

Lue lisää

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto