Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota

Kategoria: Kotimainen proosa

Lea Liinu Tajakka: Saattajat

Johanna Rossi, 14.12.2017

Joskus tuntuu, että elämä on jakautunut tasan kahteen osaan: valtavan koneiston tuottamaan mielikuvatodellisuuteen ja tavallisen ihmisen tavalliseen elämään. Kirjallisuuden vastuulle tuntuu toisinaan kuin luonnostaan langenneen tehtäväksi kuvata näistä jälkimmäistä. Lea Tajakan Saattajat-esikoiskokoelmassa ollaan kuten oikeassa elämässä pieniä, ja pelätään vaihdevuosista alkaen kuolemaa. Tai eksytään omassa perheessä kuten ”Pesukone”-novellin keski-ikäinen mies, jota ”ainainen rahapula ja tuhannen…

Lue lisää

Riitta Tenni: Ja kaukana siintää meri

Markku Soikkeli, 5.12.2017

Mitä sivistyneen kirjallisuudenharrastajan pitäisi tietää Toivo Pekkasesta? Siihen nähden, miten arvostettu ja tunnettu Pekkanen oli elinaikanaan (1902–1957), on hänen maineensa hiipunut hämmästyttävällä tavalla, paitsi ehkä kotikaupungissaan Kotkassa. Suuri yleisö muistaa hänet pikemminkin pakollisena osana kirjallisuushistoriaa kuin elävänä klassikkona. Kirjailijan tyttären laatima romaanimuotoinen muistelma avaa uuden näkökulman Pekkasen elämään. Pekkasen tuotannon tunnetuin teos, Tehtaan varjossa (1932)…

Lue lisää

Jyrki Pellinen: Fenomenologinen aurinkokävely

Esa Mäkijärvi, 13.11.2017

Jyrki Pelliseltä (s. 1940) voi odottaa mitä tahansa. Leevi Lehto luonnehti kerran, että Pellisen runoutta leimaa arvaamattomuus. Hänen yksittäisestä säkeestään ei voi koskaan tietää, mitä tulee seuraavaksi. Pellinen on tuottelias ja yllättävä. Hänen kirjojensa taso vaihtelee suuresti, mutta jokaisessa niissä on jotakin nautinnollista. Pellinen matkustaa Venäjällä kertoen havainnoistaan ja ajatuksistaan. Pellinen on proosarunouden mestari ja…

Lue lisää

Tapio Puhakka: Romanialainen prinssi

Siina Sorvali, 9.11.2017

23-vuotias taiteenopiskelija marssii vankilaan mieluummin kuin suorittaa sotilaspalveluksensa. Siviilipalveluspaikkaa mies ei ole saanut siitä huolimatta, että hän on sitä hakenut ja asiasta valittanutkin. Vankka vakaumus estää aktiivipalvelukseen astumisen, ja niinpä romaanin kertojan on opeteltava vankilan arkeen. Kertojaan on helppo samaistua ja hänestä on helppo pitää. Nuori mies on huumorintajuinen ja sopeutuvainen. Näin alkaa Tapio Puhakan…

Lue lisää

Marjo Niemi: Kaikkien menetysten äiti

Päivi Koivisto, 24.10.2017

En pysty lukemaan tätä kirjaa. Näin ajattelin, kun olin lukenut Marjo Niemen Kaikkien menetysten äitiä kolmisenkymmentä sivua. Kirja aiheutti hengenahdistusta ja sydämen tykytystä, vaikka kansitekstit yrittävät vakuuttaa, että kirjahan on hauska. Eikä ole. Kaikkien menetysten äiti herättää tunteita, minun tapauksessani vahvaa ahdistusta ja torjuntaakin. Niemen romaani ei ole huono kirja. Mitäänsanomaton, kehnosti kirjoitettu, tylsä ja…

Lue lisää

Joel Haahtela, Venla Hiidensalo, Heikki Kännö, Mila Teräs: Mistä maailmat alkavat, Sinun tähtesi, Mehiläistie, Jäljet

Otso Kantokorpi, 15.10.2017

Meidän tragediamme on siinä, että jäljelle jäävät saavat muovata meistä sellaisen kuvan kuin haluavat. – Ville Vallgren Albert Edelfeltille Venla Hiidensalon romaanissa Katson työkseni kuvataidetta ja kirjoitan sen merkityksistä. Yritän muuntaa visuaalisia havaintojani kielellisesti mielekkäiksi ajatuksiksi ja lauseiksi. Itse kuvataidekin on muuttunut työurani aikana käsitteellisemmäksi ja sitä kautta kielellisesti lähestyttävämmäksi. Tämä ei tietenkään koske vanhempaa…

Lue lisää

Nelli Hietala: Kielillä puhumisen taito

Noora Yrttiaho, 5.10.2017

R-kirjain, harmittomalta vaikuttava, harva edes kiinnittää siihen erityisemmin huomiota. Ehkä siksi en ole suuremmin tullut ajatelleeksi, miten invalidisoiva tuo yksi kirjain voi olla. Nelli Hietala (s.1981) kirjoittaa nuoren ärrävikaisen naisen tarinan. Puheviasta ikänsä kärsinyt Sara on elämän kolhujen myötä oppinut välttelemään koko kirjainta. Samalla hän on oppinut välttelemään suuria sanoja ja tunteita. Sara lähtee Dubliniin…

Lue lisää

Toim. Salla Simukka ja Marika Riikonen.: Marilyn, Marilyn. Tarinoita ikonista ja ihmisestä

Markku Soikkeli, 21.9.2017

Dekkareiden ohella eroottinen kirjallisuus on ainoa lajityyppi mikä käy kaupaksi kaikissa taloussuhdanteissa. Koska erotiikankin markkinat on nopeasti tyydytetty, täytyy aisteja kutkuttelevaa lukemista myydä erotiikkaa sivuavalla teemalla. Pätevä ratkaisu on Marilyn Monroelle omistettu novellikokoelma. Tähtihahmo antaa pelkistetyn selityksen sille, millaista on elää ja tuntea tietyssä maailmantilanteessa. Salla Simukan ja Marika Riikosen toimittama kokoelma ei tietenkään edusta…

Lue lisää

Jan Forsström: Eurooppalaisia rakastajia

Arto Vaahtokari, 5.9.2017

Tällä kertaa kyseessä on esikoisteos, vaikka Jan Forsström on kyllä meritoitunut aiemmin elokuvakäsikirjoittajana. Muun muassa elokuvien Skavabölen pojat (2009), Hyvä poika (2011) ja Silmäterä (2013) käsikirjoitukset ovat Forsströmin. Hän myös ohjasi viimeksi mainitun. Kokenut kirjoittaja tässä on siis kyseessä. Kirjan takakansiteksti kertoo totuudenmukaisesti, että kyseessä on ”kattava kokoelma tarinoita rakkauden, läheisyyden ja seksin tavoittelusta”. Kaikissa…

Lue lisää

Maaria Oikarinen: Lucian silmät

Marissa Mehr, 31.8.2017

Taidemaalari ja kriitikko Maaria Oikarinen (s. 1972) on käsitellyt kaksisuuntaista mielialahäiriötään avoimesti sekä blogissaan Hekuma että julkisuudessa antamissaan haastatteluissa. Keväällä häneltä ilmestyi esikoisromaani Lucian silmät, joka kuvaa maniaa ja depressiota uraansa ja taiteeseensa keskittyvän kuvataiteijan näkökulmasta. Janna Ovaska maalaa kuningatar-sarjaa keväällä tulevaa näyttelyä varten. Kun marraskuun lopulla manian pahempi vaihe kytkeytyy päälle, hänestä tulee yli-ihiminen:…

Lue lisää

Jyri Vartiainen: Ystävä

Marissa Mehr, 24.8.2017

Jyri Vartiainen (s. 1990) toivoo Savon Sanomille antamassaan haastattelussa, että pienoisromaaneja julkaistaisiin enemmän. Sanoihin on helppo yhtyä. Kotimaisessa nykykirjallisuudessa pienoisromaani ei ole laisinkaan yhtä suosittu proosan julkaisumuoto ja laji kuin muualla Euroopassa. Lyhytproosa eri muodoissaan on saanut enemmän huomiota viime vuosina, kun taas novellin ja pitkän romaanin välisellä rajalla häilyvä, osin vaikeasti määriteltävä pienoisromaani on kulkenut…

Lue lisää

Sinikka Vuola: Replika

Tapio Salomaa, 15.8.2017

Replika on ensimmäinen romaani Sinikka Vuolalta, joka tunnetaan kolmesta kehutusta runokokoelmastaan. Proosaa Vuolalta on aiemmin julkaistu myös Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran kokeellisessa jatkokertomuksessa Ihmiskokeita: Proseduraalinen kollektiiviromaani (2016). Replika on hämmentävä sekoitus hyvin perinteisiä ja hyvin erikoisia aineksia. Se on satuja mukaileva kasvukertomus, jonka koristeellinen, surrealistinen, proosarunomainen kerronta tavoittelee lapsen kokemusmaailmaa. Ei kuitenkaan helposti sulatettavalla tavalla niin…

Lue lisää

Matias Riikonen: Suuri fuuga ja Kiertorata

Johanna Osváth, 9.8.2017

Muistattehan Sims-tietokonepelin ja sen mahdollistaman kutkuttavan vallantunteen? Pelaaja loi ihmistä simuloivat hahmot, simit, kasvatti ne ja käsikirjoitti niiden kohtalon.  Kaiken ohella Sims tarjosi myös sadistisen leikkikentän: oli heitä, jotka poistivat uima-altaasta tikkaat simin uidessa tai lukitsivat hahmonsa taloon ja sytyttivät sinne sitten tulipalon. Matias Riikonen, muistuuko? Fuugarakenteen perintö Musiikin ja kirjallisuuden yhteistyössä ei ole mitään…

Lue lisää

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto