Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota

Kategoria: Kotimainen proosa

Saara Turunen: Sivuhenkilö

Joonas Säntti, 8.4.2018

Enpä muista toviin lukeneeni kirjaa, jonka maailmankuva ja asetelmat herättivät näin vahvoja tunteita. Saara Turusen toinen romaani on lyhyt ja nopeasti luettava, mutta sitä sulatellessani ehdin kuluttaa useamman päivän ihmetellen, miten ja miksi teksti onnistui minua hämmentämään ja ärsyttämään. Lukukokemusten kannalta ärsyttävä on ehdottomasti parempi kuin tyhjänpäiväinen. Sitä Turusen kirja ei ole, varsinkaan aiheidensa puolesta….

Lue lisää

Jantso Jokelin: Gastonin leuka ja muita esseitä

Sofia Blanco Sequeiros, 14.2.2018

Jantso Jokelinin toinen esseekokoelma on teos, jonka tekstejä nivovat yhteen ajatuskulut viihteestä, pelosta, yhteiskunnasta ja ihmisen yrityksistä toimia osana niitä. Gastonin leuka alkaa retkestä, loppuu retkeen ja kertoo välissä, mikä Gastonin leuka on. Kaunottaren ja Hirviön Gaston on mies eikä pelkuri. Karvainen rinta, munien jongleeraus ja leuka, jollaisen kaikki haluavat, todistavat sen. Niin ainakin Gaston…

Lue lisää

Miika Niiranen & Pekka Salminen: Sä maksat

Siina Sorvali, 31.1.2018

Sä maksat on kahden helsinkiläisen rap-artistin, Gasellit-yhtyeestä tunnettujen Miika Niirasen ja Pekka Salmisen yhteistyönä syntynyt romaani, joka kertoo graffiteista ja niitä taiteilevista nuorista helsinkiläismiehistä. Kirja edustaa slice of life -genreä: teoksella ei ole varsinaisesti alkua, loppua tai niiden väliin sijoittuvaa huippukohtaa, vaan se kertoo päähenkilö Mikon ja hänen kavereidensa arjesta suorasukaiseen sävyyn. Niirasen ja Salmisen…

Lue lisää

Sanna Karlström: Multaa sataa, Margareta

Irene Vehanen, 25.1.2018

Runoilijana mainetta niittäneen Sanna Karlströmin esikoisromaani Multaa sataa, Margareta on yksinkertaisesti hieno teos. Kirja kertoo kolmen sukupolven naisista: puolitoista vuotta sitten leskeksi jääneestä 45-vuotiaasta Margaretasta, tämän tyttärestä Eloisasta sekä äidistä Linneasta. Naiset asuvat saman katon alla. Kuollut mies on nimeltään Alan, ja tärkeä rooli kirjan loppuosassa on Erik-nimisellä miehellä. Tarkkanäköisessä tekstissä tuodaan esille kolmen ikävaiheen…

Lue lisää

Pete Suhonen: Poikani ja meri

Jani Saxell, 21.1.2018

  ”(…) jokainen lapsi joka on kokenut vanhempiensa eron, on välkky, ihan jokainen. Eron jälkeen lapsi näkee vanhempiensa läpi, koska vanhemmat eivät ole enää peruskalliota vaan lasia, sillä jokainen vanhempi, joka eron jälkeen ajattelee lastaan, on läpinäkyvä, eikä tästä ole poikkeuksia.” (s. 71) Mistä puhumme kun puhumme Pete Suhosesta (s.1967)? City-lehden entinen päätoimittaja on ehtinyt…

Lue lisää

Katriina Ranne: Miten valo putoaa

Johanna Osváth, 10.1.2018

  Vuonna 1959 kirjailija ja fyysikko Charles Percy Snow piti kuuluisan Rede-luentonsa Cambridgen yliopistossa. Luennon otsikko oli ”Kaksi kulttuuria” – Snow esitti, että luonnontieteiden ja humanististen tieteiden välinen railo alkoi jo vaarantaa länsimaisen kulttuurin kehityksen. Näillä tieteenaloilla ei Snow’n mukaan vallinnut keskinäistä ymmärrystä tai toimivaa kommunikaation tapaa. Kun Snow syytti humanisteja norsunluutorneihinsa linnoittautumisesta, on myöhemmin…

Lue lisää

Tiina Lifländer: Kolme syytä elää

Hannele Puhtimäki, 7.1.2018

Monista eri näkökulmista lähtevä ja eri aikatasoissa kulkeva kerronta on nykyromaaneissa piirre, joka jakaa lukijoiden mielipiteitä. Toisista se tuntuu vain turhalta kikkailulta, joka vaikeuttaa tarinaan syventymistä, toisille se taas on tekstiä ja tarinaa rikastuttava ja vivahdeistuttava asia. Itse kuulun jälkimmäisiin: hyvin rakennettuna eri tasot ikään kuin antavat tilaa lukijan omille ajatuksille ja niiden rakenteluille. Lifländerin…

Lue lisää

Marianna Kurtto: Tristania

Noora Yrttiaho, 6.1.2018

Tristan da Cunha, pieni, 264 asukkaan tulivuorisaari keskellä Atlantin valtamerta. Marianna Kurton ensimmäisen romaanin Tristanian tapahtumapaikka on vaikuttava ja tapahtumat vielä järisyttävämmät. Eletään 1950–1960-lukujen vaihdetta, saari on lähes eristyksissä ulkomaailmasta. Lampaanhoidolla ja kalastuksella kitkutteleva saari on tiivis yhteisö, jossa kaikki tuntevat toisensa. Idylliin kätkeytyy raakuutta, vihaa, menetyksiä ja salaisuuksia. Osa asukkaista on tyytyväisiä vaativaan, vaikkakin…

Lue lisää

J.S. Meresmaa ja Christine Thorel (toim.): Murtumia maisemassa. Urbaanin löytöretkeilyn antologia.

Outi Hytönen, 16.12.2017

Osuuskumman julkaisemassa kymmenen novellin antologiassa liikutaan hylätyissä tehtaissa, autiotaloissa ja raunioissa. Lähtökohtana on urbaani löytöretkeily, maailmalla suosiotaan kasvattava harrastus, jossa hakeudutaan tutkimaan joutomaita ja tyhjillään seisovia rakennuksia. Viime vuonna Suomessa ilmestyi useampikin aiheeseen pureutuva kirja: Johanna Vehkoon reportaasikokoelma Autiopaikoilla, Ville-Juhani Sutisen esseeteos Kuolleiden muistomerkkien vuosisata, ja myös Jukka Laajarinne käsitteli aihetta esseekokoelmassaan Tiloissa. Kahteen ensin…

Lue lisää

Lea Liinu Tajakka: Saattajat

Johanna Rossi, 14.12.2017

Joskus tuntuu, että elämä on jakautunut tasan kahteen osaan: valtavan koneiston tuottamaan mielikuvatodellisuuteen ja tavallisen ihmisen tavalliseen elämään. Kirjallisuuden vastuulle tuntuu toisinaan kuin luonnostaan langenneen tehtäväksi kuvata näistä jälkimmäistä. Lea Tajakan Saattajat-esikoiskokoelmassa ollaan kuten oikeassa elämässä pieniä, ja pelätään vaihdevuosista alkaen kuolemaa. Tai eksytään omassa perheessä kuten ”Pesukone”-novellin keski-ikäinen mies, jota ”ainainen rahapula ja tuhannen…

Lue lisää

Riitta Tenni: Ja kaukana siintää meri

Markku Soikkeli, 5.12.2017

Mitä sivistyneen kirjallisuudenharrastajan pitäisi tietää Toivo Pekkasesta? Siihen nähden, miten arvostettu ja tunnettu Pekkanen oli elinaikanaan (1902–1957), on hänen maineensa hiipunut hämmästyttävällä tavalla, paitsi ehkä kotikaupungissaan Kotkassa. Suuri yleisö muistaa hänet pikemminkin pakollisena osana kirjallisuushistoriaa kuin elävänä klassikkona. Kirjailijan tyttären laatima romaanimuotoinen muistelma avaa uuden näkökulman Pekkasen elämään. Pekkasen tuotannon tunnetuin teos, Tehtaan varjossa (1932)…

Lue lisää

Jyrki Pellinen: Fenomenologinen aurinkokävely

Esa Mäkijärvi, 13.11.2017

Jyrki Pelliseltä (s. 1940) voi odottaa mitä tahansa. Leevi Lehto luonnehti kerran, että Pellisen runoutta leimaa arvaamattomuus. Hänen yksittäisestä säkeestään ei voi koskaan tietää, mitä tulee seuraavaksi. Pellinen on tuottelias ja yllättävä. Hänen kirjojensa taso vaihtelee suuresti, mutta jokaisessa niissä on jotakin nautinnollista. Pellinen matkustaa Venäjällä kertoen havainnoistaan ja ajatuksistaan. Pellinen on proosarunouden mestari ja…

Lue lisää

Tapio Puhakka: Romanialainen prinssi

Siina Sorvali, 9.11.2017

23-vuotias taiteenopiskelija marssii vankilaan mieluummin kuin suorittaa sotilaspalveluksensa. Siviilipalveluspaikkaa mies ei ole saanut siitä huolimatta, että hän on sitä hakenut ja asiasta valittanutkin. Vankka vakaumus estää aktiivipalvelukseen astumisen, ja niinpä romaanin kertojan on opeteltava vankilan arkeen. Kertojaan on helppo samaistua ja hänestä on helppo pitää. Nuori mies on huumorintajuinen ja sopeutuvainen. Näin alkaa Tapio Puhakan…

Lue lisää

Marjo Niemi: Kaikkien menetysten äiti

Päivi Koivisto, 24.10.2017

En pysty lukemaan tätä kirjaa. Näin ajattelin, kun olin lukenut Marjo Niemen Kaikkien menetysten äitiä kolmisenkymmentä sivua. Kirja aiheutti hengenahdistusta ja sydämen tykytystä, vaikka kansitekstit yrittävät vakuuttaa, että kirjahan on hauska. Eikä ole. Kaikkien menetysten äiti herättää tunteita, minun tapauksessani vahvaa ahdistusta ja torjuntaakin. Niemen romaani ei ole huono kirja. Mitäänsanomaton, kehnosti kirjoitettu, tylsä ja…

Lue lisää

Joel Haahtela, Venla Hiidensalo, Heikki Kännö, Mila Teräs: Mistä maailmat alkavat, Sinun tähtesi, Mehiläistie, Jäljet

Otso Kantokorpi, 15.10.2017

Meidän tragediamme on siinä, että jäljelle jäävät saavat muovata meistä sellaisen kuvan kuin haluavat. – Ville Vallgren Albert Edelfeltille Venla Hiidensalon romaanissa Katson työkseni kuvataidetta ja kirjoitan sen merkityksistä. Yritän muuntaa visuaalisia havaintojani kielellisesti mielekkäiksi ajatuksiksi ja lauseiksi. Itse kuvataidekin on muuttunut työurani aikana käsitteellisemmäksi ja sitä kautta kielellisesti lähestyttävämmäksi. Tämä ei tietenkään koske vanhempaa…

Lue lisää

Nelli Hietala: Kielillä puhumisen taito

Noora Yrttiaho, 5.10.2017

R-kirjain, harmittomalta vaikuttava, harva edes kiinnittää siihen erityisemmin huomiota. Ehkä siksi en ole suuremmin tullut ajatelleeksi, miten invalidisoiva tuo yksi kirjain voi olla. Nelli Hietala (s.1981) kirjoittaa nuoren ärrävikaisen naisen tarinan. Puheviasta ikänsä kärsinyt Sara on elämän kolhujen myötä oppinut välttelemään koko kirjainta. Samalla hän on oppinut välttelemään suuria sanoja ja tunteita. Sara lähtee Dubliniin…

Lue lisää

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto