Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota

Kategoria: Tietokirjallisuus

Jussi Hyvärinen: ”Sana, palaa musiikkiin”. Musiikki Osip Mandelštamin runojen maailmankuvassa 1908–1925.

Aarne Toivonen, 12.2.2017

Jussi Hyvärinen on paneutunut Osip Mandelštamin (1891–1938) musiikkiaiheiseen runouteen jo varhaisista opinnoistaan lähtien. Niinpä väitöskirja ”’Sana, palaa musiikkiin’. Musiikki Mandelštamin runojen maailmankuvassa 1908–1925” on pitkän ja perusteellisen aineistoon paneutumisen tulos. Tuloksena onkin nautittava, tyylikkäästi kirjoitettu teos, joka sisältää kokonaisen tuntemattoman maailman meille, jotka emme ole perehtyneet Mandelštam-tutkimukseen tai hänen teksteihinsä muilla kielillä suomennosten lisäksi. Se…

Lue lisää

Jari Koponen: Pirun tusina. 13 kirjoitusta kirjallisuuden katvealueilta

Ville Hänninen, 4.2.2017

Jari Koposen tietokirjatuotanto osoittaa selvän päämäärän. Koponen pyrkii nostamaan esiin kirjallisuutta, jota ei ole tähän asti tutkittu tarpeeksi ja jota on jopa jollain tavoin väheksytty. Lajityyppien helmoihin on kätkeytynyt monenlaista, tasokkaasta kirjallisuudesta jännittäviin kuriositeetteihin ja poliittisiin päivänperhoihin. Koposen ja Vesa Sisätön toimittama antologia Aivopeili (Avain, 2011) laajensi kuvaa autonomian ajan kirjallisuudesta. Aikakone-lehden päätoimittajana 1980-luvulla toimineen…

Lue lisää

Matti Hyvärinen, Eriikka Oinonen & Tiina Saari (toim.): Hajoava perhe. Romaani monitieteisen tutkimuksen välineenä

Tiina Käkelä-Puumala, 18.1.2017

Ian McEvanin romaanissa Rannalla (2007) vastavihitty nuoripari Florence ja Edward ajautuvat hääyönään katkeraan riitaan, jonka seurauksena tuore avioliitto purkautuu. Mitkä syyt ajavat heidät tähän poikkeukselliseen ja molemmille paljon kärsimystä tuottavaan ratkaisuun? Tämä on tutkimuskysymys ja lähtökohta monitieteisessä tutkimuksessa Hajoava perhe. Kirja pohjautuu Tampereen yliopistossa pidettyihin kursseihin, joilla eri alojen asiantuntijat analysoivat McEvanin romaania paitsi kirjallisuudentutkimuksen…

Lue lisää

Markku Eskelinen: Raukoilla rajoilla. Suomenkielisen proosakirjallisuuden historiaa

Juri Nummelin, 13.12.2016

Kirjallisuudenhistorian kirjoittamiseen kuuluu sisäänrakennettuna ongelma, jota ei käsittääkseni kukaan ole ylittänyt: jotta saisi muodostettua kokonaiskuvan, pitäisi lukea kaikki ilmestyneet kirjat. (Elokuvan historiankirjoituksessa tämä vaatimus elää.) Osittain tämän vuoksi on olemassa niin sanottu kaanon, johon kuuluvat vain kirjallisen eliitin hyväksymät kirjat. Ne muodostavat virallisen historiankirjoituksen kohteen, korpuksen. Vastahakoisesti korpukseen on viime vuosikymmeninä hyväksytty joitain suurmenestyksiä, joita…

Lue lisää

Paavo Castrén: Homeros. Troijan sota ja Odysseuksen harharetket

Otto Lappalainen, 2.11.2016

Yli 550-sivuisessa teoksessa Homeros. Troijan sota ja Odysseuksen harharetket ei ole sivuakaan ylimääräistä tekstiä. Siinä on oikeastaan kolme kiinnostavaa kokonaisuutta samoissa kansissa. Vajaan kahdensadan sivun tarina ”Troijan sota” kattaa Homeroksen nimissä kulkevan Ilias-eepoksen suorasanaisen sisältökuvauksen. Koska itse eepos käsittelee vain parin kuukauden jaksoa sodan viimeiseltä vuodelta, kertomukseen on sisällytetty johdonmukaisesti ja valaisevasti rinnakkaislähteistä saatavissa olevaa…

Lue lisää

Irina Piippo, Johanna Vaattovaara ja Eero Voutilainen: Kielen taju. Vuorovaikutus, asenteet ja ideologiat

Virpi Alanen, 12.10.2016

Kieli saa tunteet kuumenemaan. Tiukan oikeinkirjoituskeskeinen lähestymistapa saattaa vallata ihmisen kielitajun ja lietsoa kielipoliisimaista käytöstä jopa aggressiivisuuteen asti. Kirjassaan Kielen taju kielentutkijat Irina Piippo, Johanna Vaattovaara ja Eero Voutilainen kertovat, että puheen ja kirjoituksen pinnallinen ja jyrkkä vastakkainasettelu saattaa haitata kielen monitahoisuuden ymmärtämistä. Puhutunkin kielen ominaispiirteillä on oma logiikkansa ja taustasyyt kehitykseensä. Yksi pahamaineisimmista ja…

Lue lisää

Sakari Katajamäki, Lauri Viita: Kukunor. Uni ja nonsensekirjallisuuden traditio Lauri Viidan runoelmassa, Ne runot, jotka jäivät

Merja Leppälahti, 18.9.2016

Lauri Viita (1916−1965) oli tamperelainen kirjailija, joka julkaisi neljä runokokoelmaa, Betonimylläri (1947), Kukunor (1949), Käppyräinen (1954) ja Suutarikin, suuri viisas (1961) sekä kaksi romaania, Moreeni (1950) ja Entäs sitten, Leevi (1965). Hänen ura katkesi kuolemaan auto-onnettomuudessa. Lauri Viidan tuotannosta on kirjoitettu varsin paljon, väitöskirjojakin on tehty jo useampia (Yrjö Varpio 1973, Anneli Niinimäki 2015). Sakari…

Lue lisää

Heta Pyrhönen, Sanna Nyqvist ja Päivi Koivisto (toim.): Keltaiset esseet

Markku Soikkeli, 1.9.2016

Kustannusyhtiö Tammen julkaisema Keltainen kirjasto -sarja on suomalaiselle lukijakunnalle yhtä kuin maailmankirjallisuus. Sarjan ideointi alkoi jo 1940-luvulla pian Tammen perustamisen (1943) jälkeen ja ensimmäiset kirjat julkaistiin vuonna 1954. Sarjan tavoitteena oli koota eri kielialueiden proosasta ”tulevaisuuden klassikot”. Historiallisena takarajana olisi ensimmäisen maailmansodan jälkeen julkaistu moderni proosa. Tavoitteena oli koota eri kielialueiden proosasta ”tulevaisuuden klassikot”. Keltaiset…

Lue lisää

Hanna-Leena Nissilä: ”Sanassa maahanmuuttaja on vähän kitkerä jälkimaku”. Kirjallisen elämän ylirajaistuminen 2000-luvun alun Suomessa.

Sanna Kivimäki, 24.8.2016

Onko Hassan Blasim suomalainen kirjailija? Jos ei, pitäisikö hänen olla? Jos on, niin mitä sitten? Entä Zinaida Lindén, Alexandra Salmela tai nyt jo Suomen taakseen jättänyt Umayya Abu-Hanna – ovatko he suomalaisia kirjailijoita? Globalisaation myötä ihmiset, kirjat, käsitteet ja sanat matkaavat maailmalla enemmän kuin ennen – jopa maantieteellisen Suomen alueelle. Mutta miten sujuu matka ”suomalaiseen…

Lue lisää

Jens Andersen: Astrid Lindgren – Tämä päivä, yksi elämä

Merja Leppälahti, 24.7.2016

Astrid Lindgren kuuluu maailman tunnetuimpiin lastenkirjailijoihin, ja hänestä on kirjoitettu elämäkertoja aikaisemminkin. Jens Andersen on kuitenkin käyttänyt lähteenään runsaasti kirje- ja päiväkirja-aineistoja, jotka eivät ole aikaisemmin olleet julkisuudessa. Kirjailija ehti saada noin 75000 kirjettä, joihin hän vastasi aluksi itse, myöhemmin sihteerinsä ja tyttärensä avustamana. Kirjallinen elämäkerta kulkee tavallisesti kronologista polkua lapsuudesta ja nuoruusvuosista aikuisuuteen, menestykseen…

Lue lisää

Satu Grünthal (toim.): Säkeilyvaara

Irene Vehanen, 18.7.2016

Runojen lukemisessa ja niistä kirjoittamisessa on erityisen viehättävää se tila, minkä ne antavat kokijalleen. ”Tämä lukeminen ei ole määrittelyä, tyhjiin ymmärtämistä ja jäännöksetöntä analyysiä, jota koulutuksen ja työelämän rattaissa edellytetään. – – Ehkä lukemista ei ole tarkoituskaan ymmärtää vaan elää.” (s. 216) Näin kirjoittaa Säkeilyvaara-kokoelman toimittaja Satu Grünthal yhden runon kommentissa. Teoksessa äänensä saa kuuluviin…

Lue lisää

Sarianna Silvonen ja Vesa Sisättö: Kotimaisia nykykertojia 10

Merja Leppälahti, 23.6.2016

Aikaisemmin BTJ Kirjastopalvelun, nykyään Avaimen julkaisemista kirjailijaesittelyjulkaisuista ensimmäiset ilmestyivät jo 1980-luvun lopulla. Sarjassa on esitelty sekä kotimaisia että ulkomaisia kirjailijoita yleisesti, ja lisäksi erikseen mm. lasten- ja nuortenkirjailijoita, sarjakuvantekijöitä ja erilaisia genrekirjailijoita kotimaasta ja ulkomailta. Useimmat esitellyistä kirjailijoista ovat 2010-luvun tulokkaita Kotimaisia nykykertojia 10 noudattaa tuttua ja hyväksi havaittua kaavaa: jokaisesta kirjailijasta kerrotaan hiukan elämäkertatietoja…

Lue lisää

Erkki Vettenniemi: Solženitsyn. Elämä ja eetos

Outi Hytönen, 30.3.2016

  Neuvostoliiton vankileirijärjestelmän toimintaa ja uhreja ensimmäisenä kirjailijana maailmalle esitellyt Aleksandr Solženitsyn (1918‒2008) on monessa yhteydessä arvotettu yhdeksi 1900-luvun merkittävimmistä kirjailijoista. Erkki Vettenniemen teoksen Solženitsyn. Elämä ja eetos myötä on vihdoin saatu laaja suomenkielinen kokonaisuus Nobel-palkitun kirjailijan elämästä. Nimensä mukaisesti teos keskittyy elämään ja eetokseen kirjallisen tuotannon hedelmien jäädessä odottamaan maistajiaan. Solženitsynin hautajaisissa lausuttuja muistosanoja…

Lue lisää

Tuomas Hovi: Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula

Virpi Alanen, 27.2.2016

Väitöskirjan Dracula-turismista laatinut folkloristi Tuomas Hovi luo uudessa tietokirjassaan katsauksen fiktion ja historiallisen tiedon eroihin ja kerrostumiin Dracula-tarinaperinteessä. Teos lähtee liikkeelle 1400-luvulla eläneen Vlad Seivästäjän eli Vlad Draculan vaiheista ja häneen liittyvien tarinoiden kansallisista eroista. Hovi selventää Bram Stokerin Dracula-romaanin (1897) historiallista taustaa, oikoo historiantulkinnan väärinkäsityksiä ja esittelee monisyisen Dracula-myytin vaikutusta populaarikulttuuriin. Kirja alkaa kahdella…

Lue lisää

Juha Kuisma: Tupenrapinat ─ Idiomeja ajan uumenista

Virpi Alanen, 8.2.2016

Idiomit eli kielen erityismerkityksiset sanonnat vaikuttavat kielitajussamme joka päivä. Lempääläläisen Juha Kuisman tietokirja Tupenrapinat sisältää 133 idiomiesimerkkiä selityksineen. Teos perustuu Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä vuosina 2007─2009 ilmestyneeseen Kissa pöydällä -palstaan, ja mukaan on lisätty muitakin kuin lehdessä ilmestyneitä selityksiä. Kuisma on kiinnostavan aiheen äärellä, sillä idiomit tulevat osaksi sanojen tulkintaamme kaikissa kielen käyttötavoissa, niin arkisessa puhekielessä…

Lue lisää

Päivi Hekkilä-Halttunen: Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen

Johanna Rossi, 30.1.2016

Lukutaito on perustaito, jota ilman tiedon omaksuminen ja aikuiseksi kasvaminen tähän maailmaan on vaikeaa. Siksi kirjallisuus on taidelajina lapselle tärkeä kumppani. Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen -teoksessaan kirjoittaja tutkija, kriitikko ja kouluttaja Päivi Heikkilä-Halttunen painottaa, että lukutaito alkaa sylistä. Aikuisen läheisyys, ääneen lukeminen ja kiireettömyys korostuvat teoksessa usein, ja tärkeitä asioita ne ovatkin. Syli on…

Lue lisää

Kaisa Koskinen ja Outi Paloposki: Sata kirjaa, tuhat suomennosta: Kaunokirjallisuuden uudelleenkääntäminen.

Sanna Nyqvist, 25.11.2015

Kun luet Peppi Pitkätossua, kenen kirjaa luet? Astrid Lindgrenin, vastaisivat useimmat, mutta Lindgrenin teoksesta on suomeksi julkaistu neljä eri versiota, kaksi kokonaiskäännöstä (Laila Järvinen 1946, Kristiina Rikman 2007) sekä kaksi korjattua versiota (1970, 2005). Vanhemmille sukupolville Järvisen versio runsaine adjektiiveineen ja neekerikuninkaineen lienee tutuin, kun taas nykylapsille todennäköisesti luetaan hauskoilla svetisismeillä vanhan ajan tunnelmaa luovaa…

Lue lisää

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto