Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Lukutaito voi tulevaisuudessa kuulua ihmisoikeuksiin

Aleksis Salusjärvi, 10.6.2015

 

Heikki Lyytinen vie lukutaitoa kehittyviin maihin ja unelmoi maailmanlaajuisesta demokratiasta.

Kuvittele tilanne, että pystyt tunnistamaan etukäteen ne lapset, joilla on lukihäiriö. Tiedät, että heidät voi saada avun piiriin jo ennen kuin vaiva alkaa rajoittaa heidän elämäänsä.

Ollaan samalla realisteja – jos et tiedä, mitä apu käytännössä voisi olla, kukaan ei kiinnostu asiasta. He kuittaavat sen sanomalla ”so what”.

Niinpä käytät kaikki voimasi kehittääksesi apuvälineen näille lapsille – ja teet sen yhteistyössä monen eri tiedekunnan huippututkijan kanssa. Lopulta synnytät lukemisen opettelun menetelmän, joka auttaa erilaisten oppijoiden lisäksi kaikkia muitakin ihmisiä.

Kädessäsi on välineet, joilla maailman 781 miljoonaa lukutaidotonta voidaan opettaa lukemaan.

Jatkat matkaasi Sambiaan ja monen mutkan jälkeen löydät kylän, joka on kokonaan lukutaidoton. Annat lukemisen opettelun välineet kylän lapsille – ja totta vieköön, he oppivat lukemaan.

Opittuaan lukemaan lapset opettavat myös kylän aikuiset lukemaan. Apuvälineesi avulla lukutaidosta tulee kuin virus, joka leviää maailman jokaiseen ihmiseen – siitä tulee ihmisoikeus.

Viimeinen virke ei ole totta, vielä. Kaikki muu on tapahtunut. Siitä kertoi Heikki Lyytinen voitettuaan vuoden 2015 Nuori Voima -palkinnon.

Kehitysneuropsykologian professori Heikki Lyytisen johtama Ekapeli-hanke voitti Nuori Voima -palkinnon.

Viehättävää lukemista

Vaikka Heikki Lyytinen ei suinkaan ole yksin valtavan hankkeen takana, joka on jatkunut jo 9 vuotta, hän on osuvin valinta kulttuuripalkinnon saajaksi aikoihin.

Teknisesti kyse on mobiililaitepelistä, Ekapelistä, joka auttaa lukemaan oppimisessa – mutta Ekapeli-hanke on sivistystyötä paljon perustavammassa mielessä. Se vie lukutaitoa tutkimushankkeena kehittyvien maiden yliopistoihin samalla kun se konkreettisesti opettaa lapset lukemaan.

Tämä hanke on ollut osa Suomen kehitysyhteistyötä – ja harvasta asiasta voi tuntea yhtä suurta ylpeyttä.

Tällä hetkellä Ekapeli toimii Sambiassa, jossa on toiminnan keskus, sekä Keniassa, Namibiassa ja Tansaniassa. Tutkimuskehitystä ollaan viemässä myös muihin maihin. Käytännön pullonkaulana on laitteiden saaminen lapsille: yksi tabletti maksaa 30 dollaria.

Ekapelin viehättävyys perustuu siihen, että oppiminen on viehättävä kokemus. Siksi se on niin tehokas oppimisen väline. Avainasemassa ovat myös hyvät tarinat, joita lapset haluavat lukea.

Suomalaisiakin lapsia Ekapeli auttaa. 20 % koululaisista tarvitsee tukiopetusta. Ekapeli auttaa lapsia saavuttamaan ikätovereidensa lukemisen tason 3 luokkaan mennessä – ilman peliä kehitys on hitaampaa, tai se jää tapahtumatta.

Demokratia edellyttää lukutaitoa

Heikki Lyytinen kertoi olevansa onnellinen palkinnosta, koska hanke saa sen myötä huomiota. Hän kertoi, että projektin lähtökohtana oli kehittää laite, joka on käyttäjälleen ilmainen ja jonka toimivuudesta on näyttöä. Kehitysavun suhteen Ekapeli on kestävintä kuviteltavissa olevaa toimintaa.

”Ilman lukutaitoa ei ole tietoa – eikä demokratiaa”, Lyytinen kertoi.

Tilapäisen avun sijaan kehitysavun pitää olla kestävää – ja se on ollut toiminnan pääperiaate. Lukutaitohanketta on viety yliopistoihin tutkimusaiheeksi, ja nyt siitä on valmistunut jo kolme afrikkalaista väitöskirjaa. Lisää on tulossa vino pino. Kun lukutaitoa viedään samanaikaisesti yliopistoihin ja lasten elämään, siitä tehdään kiinteä osa sivistystä.

Lukutaidon kehittämisessä myös oikea-aikaisuus on keskeistä. Lyytinen varoitti, että liian nuoria ei saa painostaa lukemiseen. Siihen pitää synnyttää positiivinen uteliaisuus. Jos lasta pakotetaan lukemaan, sen opettaminen muuttuu työlääksi. Samalla tavoin lukihäiriöön täytyy puuttua ajoissa – ennen kuin se alkaa rajoittaa lapsen elämää. Lukihäiriöistä lasta on mahdollista auttaa ennen kuin hänelle syntyy tunne erilaisuudesta.

Lyytinen myös painotti, että Ekapelin täytyy olla valtion rahoittama. Sitä ei saa tuotteistaa. Niin kauan kuin sitä toteutetaan veronmaksajien rahoilla, se säilyttää tavoitettavuutensa kaikille lapsille. Valoa näkyy tunnelin päässä siltä osin, että digitalisaatio on hankkeelle etu.

100 asian unelma

Kysymykseen ”so what” on siis saatu vastaus. Silti Lyytisellä on vielä suuria unelmia:

”Luetun ymmärtäminen on seuraava haaste. Haaveilen 100 asian kokonaisuudesta, jota lapset voisivat opetella. Sen pitäisi olla tietopaketti, jota he lukevat mielenkiinnolla. Kulttuurista riippumatonta tietoa, josta 7-vuotias pääsee perille.”

Tällaisen tiedon avulla lapset saisivat maailmasta hyvän otteen ja hyvät lähtökohdat. Sen lisäksi tarvitaan hyviä tarinoita. Sellaisia, jotka imevät lapsen mukaansa.