"Ei se niin helppoa ole..."

  • 15.5.2001
  • Marita Muukkonen, Tuula Sakaranaho:
  • Kassandra, kertomuksia suomalaisuudesta
  • Kuvittajat: Leena Neuvonen
  • Kääntöpiiri
  • 2000


Kassandra 2000 on taiteen ja tieteen monikulttuurinen projekti, joka käynnistyi vuonna 1998 tutkimaan uussuomalaisuuden muotoutumista naisen näkökulmasta. Marita Muukkosen ja Tuula Sakaranahon toimittama Kassandra, kertomuksia suomalaisuudesta on koottu projektin aikana syntyneistä 20 identiteettiä eri kulttuuritaustoista kuvaavasta kirjoituksesta. Kirjoittajat edustavat monia etnisiä ryhmiä somaleista saamelaisiin. Puolet kirjoittajista on suomalaisia, joilla on lukuisia kulttuurisia näkökulmia identiteetin muotoutumiseen. Romaninaisen kertomusta jäin kaipaamaan.

Kirjan ensimmäisen jakson aloittaa Helen Elden raikas ja realistinen kuvaus siitä, kun perheessä onkin yhtäkkiä mustia vävyjä ja värillisiä lapsia. Viimeisessä osassa on kirjan tiedollisesti antoisin Vuokko Hirvosen artikkeli Pirun kieli, sadun kieli, äidinkieli. Äitinsä puolelta saamelaisen Hirvosen essee perustuu hänen saamelaisista naiskirjailijoista tekemäänsä väitöskirjaan ja yhdistää osaavasti tiedon sekä syvästi henkilökohtaisen aineksen.

Annika Sandlundin kertomus muistuttaa Hirvosen artikkelin ohella terveellisesti ja hauskasti kotoisista ja aina keskuudessamme olleista vähemmistöistä. Sandlund kertoo tarinan siitä, miten suomenruotsalainen tyttö oppi huomaamaan erilaisuutensa. Helena Miettinen puolestaan kuvaa inkeriläisten juuriensa etsimisen tärkeyttä oman identiteetin rakentamisessa.

Osa kirjoittajista on ammattilaisia. Ruotsissa asuvan ja suomalais-kurdilaisessa perheessä elävän Arja Uusitalon kaksi sujuvaa kertomusta ovat kirjan parhaimpia. Uusitalo kuvaa poikaansa Shamiria, joka elää mutkattomasti monikulttuurista arkeaan ja jonka silmissä Suomi on loputtoman mielenkiintoinen ja kiehtova maa. Toinen Uusitalon kertomus on libretto, joka on Oliver Kohlenbergin sävellykseen kirjoitettu ja kantaesitetty viime vuonna Kärsämäellä Eurooppalainen elämäntarina –seminaarissa. Kaunis ja herkkä teksti vertautuu kristilliseen symboliikkaan.

Toisen ammattilaisen, Suomessa asuvan Maritza Núñezin novellit eivät ainakaan minulle auenneet. Joko Sanna Pernu on epäonnistunut käännöksissään tai kirjoittaja on pyrkinyt liikaan taiteellisuuteen ja lähestynyt kirjan teemaa kovin abstraktisti. Ainakin jälkimmäisessä Núñezin novellissa Requiem, Älä tapa, Tasoitus käännös tökkii, kun aina ei ole edes selvää, kehen suomen ainoa hän-sana viittaa.

Kirjoittajien moninainen kirjo heijastuu kertomuksiin useimmiten rikastuttavasti ja tuo yllättäviäkin näkökulmia ei vain uussuomalaisuuteen vaan myös perussuomalaisuuteen. Vaikka suomalaisia ulkoapäin katsovat näkevät meistä asioita, jotka eivät ole suinkaan mairittelevia, kirjoittajat suhtautuvat meihin varsin lämpöisesti ja ymmärtävästi. Me suomalaisnaiset pidämme helposti itseämme itsenäisinä ja vapaina mm. musliminaisiin verrattuina. Somaliasta Suomeen muuttanut Zahra Ahmed Dahir kirjoittaa: ”Suomalainen nainen on kiinni miehessä kuin kaarna puussa. He ovat koko ajan miestensä kanssa ja vahtivat miehiä kuin koira. Ehkä naiset eivät luota itseensä.”

Kassandra-kirja kuvaa myös mainioita selviytymiskeinoja. Helena Oikari-Jabain kertomuksessa hänen isän puolelta gambialaiset lapsensa oppivat vastaamaan kysymykseen ihonväristään ilkikurisesti: ”Me ollaan oltu Karibialla.” Niinhän suomalainenkin perustelee rusketustaan. Samat tyttäret oppivat myös tekemään vieraille samoja kysymyksiä, joita heille tehdään. He ryhtyivät kyselemään ventovierailta, mistä näiden vanhemmat ovat kotoisin, mitä kieltä nämä puhuvat jne.

Osa Kassandran kertomuksista on runomuodossa. Niin somalian ja makedonian kielestä kuin espanjastakin käännetyt runot jäävät valitettavan irrallisiksi eivätkä tuo sisältöön lisäarvoa. Osin varmaan on kyse vaikeudesta sovittaa asiatekstiä, tunnelmakatkelmia ja kaunokirjallista tekstiä yhteen ja palvelemaan yhtenäistä teemaa. Kassandra, kertomuksia suomalaisuudesta taiteilee pääosin ihan tyylikkäästi tietokirjan ja elämyksellisen teoksen välillä.

Kirja on kaunis. Tyylikkään ja huolitellun ulkoasun on suunnitellut Leena Neuvonen. Kuvituksen lähtökohtina ovat Seija Jouhkin grafiikka sekä Neuvosen ja Lisa Sommar-Sandströmin valokuvat.

Riitta Vaismaa
vaismaa@kaapeli.fi
Hae teosta AdLibriksen verkkokaupasta →

Lisätietoa Internetistä:

Tutustuthan kommentointiohjeisiin ennen kommentoimista.

Ei kommentteja



Ei kommentteja.

Jätä kommentti