Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Haaveet särkyvät Boliviassa

Matti Lundberg, 2.8.2017
Rodrigo Hasbún: Kiintymyksiä 163 s., Like 2017 Kääntäjä(t): Sari Selander

Harvassa ovat ne kirjat, joihin pelkkä kansien silmäily houkuttaa tutustumaan. Kiintymyksiä on tällainen kirja. Sisäkannen vihreä sademetsä antaa viitteitä tulevasta. Romaani vie tutkimusmatkalle niin viidakon kuin ihmismielenkin syvyyksiin.  Saksalainen perheenisä teini-ikäisine tyttärineen on leiriytyneenä vuoriston ylätasangolle eteläisessä Boliviassa. Siellä he pohtivat, kauanko vielä kestäisi saavuttaa Incapampan kylä kahdessa kilometrissä.

Kuvaus kosteutta höyryävässä sademetsässä kompuroivan perheen tunnelmista saa välillä inhorealistisiakin sävyjä.

Kiintymyksissä tutustutaan Saksasta Boliviaan 1950-luvulla muuttaneeseen Ertlin perheeseen, jonka muodostavat isä Hans, äiti Aurelia sekä tyttäret Monika, Heidi ja Trixi. Lähellä pyörivät nuoret miehet Rudi ja Reinhard. Rodrigo Hasbúnin kirjoittama kiehtova tarina on ilmiasultaan seikkailu ja henkilöhahmot värikkäitä, mutta romaani perustuu tositapahtumiin. Hasbún maalaa Ertlin perheen jäsenistä kiinnostavat henkilökuvat ja he tulevatkin lukijalle kovin tutuiksi heti kirjan alussa.

Matkalla Paitítiin

Isä, Monika ja Heidi sekä Rudi ja muu joukko matkaavat viidakossa ja vuoristossa päämääränään löytää Hansin pakkomielteisesti tavoittelema Paitítin muinainen inkakaupunki. Perheen äiti on jätetty Trixin kanssa La Pazin kaupunkiasuntoon jännittämään retkikunnan paluuta. Muinaisen kaupungin löytäminen toisi Hans Ertlille mainetta ja kunniaa, jota tämä kiihkeästi kaipaisi. Paitítia ei kuitenkaan löydy. Toisaalta vaikuttaa, ettei kaupungin löytäminen olekaan ainoa tavoite.

Hans vaikuttaa tyytyväiseltä kun vain saa jatkaa matkaansa, filmata ja tehdä uusia retkisuunnitelmia. Heidille matka tarjoaa tilaisuuden olla lähellä Rudia, jota kohtaan tuntee seksuaalista vetovoimaa. Hasbúnin kuvaus kosteutta höyryävässä sademetsässä, viidakkovaatteissa kompuroivan perheen tunnelmista saa välillä inhorealistisiakin sävyjä. Heidi käy joenvarressa tarpeillaan ja lähikylän maalaispossu ilmestyy kohta pensaikosta nauttimaan juhla-ateriaansa.  Eikä viidakossa vastaantuleviin kulkijoihinkaan auta suhtautua kuin suurella varovaisuudella. Pelko on toisinaan terveellistä.

Miksi siis müncheniläinen perhe on täällä? Kuinka isä on saattanut viedä heidät kaikki mukanaan aivan jorpakkoon? Itsekäs ja seikkailunhaluinen pirulainenko? Tosielämän Hans Ertl oli toiminut Saksassa Kolmannen valtakunnan hoviohjaaja Leni Riefenstahlin kameramiehenä. Tapahtumien liikkeelle panevana voimana onkin klassinen tarina arveluttavaa menneisyyttään kaihtelevasta miehestä.

Klassinen liikkeelle paneva voima on arveluttavaa menneisyyttään kaihteleva mies.

Oliko keskiluokkaisella, saksalaisilta juuriltaan irti reväistyllä porvariperheellä alkujaankaan mahdollisuuksia uuteen elämään täysin vieraassa ympäristössä? Pystyisikö Hans Ertl luomaan uuden tulevaisuuden? Oliko legendaarisen Paitítin kaupungin etsiminen lopultakin vain pakoyritys menneestä ja yritys uuden identiteetin rakentamiseksi? Mitä tulevaisuus tarjoaisi koko perheelle?

Hasbún vie tarinaa eteenpäin kevyin vedoin. Sivujen vähäisyydestä huolimatta vuosikymmenet ja ihmiskohtalot ehtivät vaihtua useasti. Heidi nai Rudin ja he muuttavat takaisin Saksaan. Avioliitto kariutuu myöhemmin. Monikaa himoinnut Reinhard vetää vesiperän, kun Monika liittyy Bolivian Vapautusarmeijaan (ELN) ja rakastuu sissitoveriinsa. Äiti kuolee syöpään ja hänen kanssaan elänyt Trixi jää yksin. Hans Ertl vetäytyy yksinäisyyteen Itä-Bolivian Concepciónista hankkimalleen maatilalle.

Vuosien jälkeen Monika saapuu yllättäen isänsä luokse ja pyytää tältä lupaa majoittaakseen maatilalle hallituksen joukkoja pakenevia sissitovereitaan. Isä ei kuitenkaan suostu tyttärensä pyyntöön ja kiivaan riidan päätteeksi Monika poistuu lopullisesti isänsä elämästä. Seuraavan kerran Hans Ertl näkee rakkaan tyttärensä, kun tämän kuva tuijottaa La Pazissa häntä julisteessa, jossa armeija tarjoaa Monikasta sata tuhatta pesoa, elävänä tai kuolleena.

Monika taitaa olla perheen jäsenistä ainoa, joka merkillisen elämänsä loppuvaiheessa kokee jonkinlaisen täyttymyksen tunteen. Hasbúnin taitavuus kirjoittajana on siinä, että hän saa lukijan tuntemaan myötätuntoa romaanin henkilöiden matkaa seuratessaan ja ikävöimäänkin heitä kirjan päättyessä. Ertlin perheen kohtalona on hajaantua maailman tuuliin.

Romaani on lyhyt perhekronikka, sikermä matkakertomuksia ja outoja elämänkohtaloita.

Suppeasta sivumäärästään huolimatta tässä pohjimmiltaan surumielisessä, mutta myös koomisia piirteitä omaavassa kirjassa on monia tasoja. Se on lyhyt perhekronikka, sikermä matkakertomuksia ja outoja elämänkohtaloita, sekä vielä oivallinen ajankuva 1950-luvulta. Tuohon aikaan Etelä-Amerikassa ei ollut tavatonta törmätä Kolmannesta valtakunnasta paenneisiin sotarikollisiin, jotka olivat asettautuneet pieniksi, suljetuiksi yhteisöiksi latinalais-amerikkalaisen elämän valtavirran yhteyteen. Kirjassa vilahtaa myös Ertlin perheen tuttava, ”Klaus-setä”, Lyonin teurastaja Klaus Barbie, joka myi palveluksiaan Bolivian armeijalle.

Mitä lopussa oikeasti tapahtui?

Kirjan loppuosassa siirrytään poliittisen trillerin puolelle ja seurataan Monikan vaiheita Bolivian Vapautusarmeijan guerillana. Kirjailijan tulkinta tapahtuneesta perustuu moniin eri lähteisiin, kuten saksalaisen toimittajan Jurgen Schreiberin teokseen Die Gesichte der Monika Ertl (2009). Fakta on, että vuonna 1971 Monika Ertl ampui Bolivian konsulina Hampurissa toimineen tiedustelupalvelun eversti Roberto ”Toto” Quintanillan. Eversti Quintanilla oli eräs Che Guevaran jahtiin osallistuneista upseereista. Quintanillan väitettiin leikanneen Guevaran kädet todisteeksi tämän kiinni jäämisestä.

Che Guevaran 9.10.1967 juovuksissa teloittanutta Bolivian armeijan kersantti Mario Teránia Monikan luodit eivät tavoittaneet. Monika Ertl kuoli El Altossa, Bolivian vuorilla armeijan väijytykseen keväällä 1973. Yli kolme vuosikymmentä myöhemmin Boliviassa kehitysavun puitteissa toimineet kuubalaiset silmälääkärit leikkasivat harmaakaihin kersantti Teránin silmistä. Kohtalon keinu on arvaamaton.

Sari Selander suomentaa vähäeleisesti ja raikkaasti.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto