Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Vaikutelmia Helsingin WorldConista

Aura Nurmi, 14.8.2017

 

WorldCon 75 oli niin merkittävä tapahtuma, ettei sitä saanut jättää väliin. Ei, vaikka olisi ryypännyt myrskyisällä Flow-festivaalilla kaksi päivää putkeen toisella puolella Helsinkiä. Osallistuin, omaksi häpeäkseni, pelkästään sunnuntain osalta maailman suurimpaan science fiction -tapahtumaan, jonka eteen vapaaehtoinen yhteisö on tehnyt käsittämättömän työn. Tässä on minun kapea mutta yhtä kaikki mieleenpainuva otantani yhden conipäivän osalta.

Sunnuntai oli päivistä hiljaisin ja myös ainoa päivä, jota ei oltu loppuunmyyty. Ensivaikutelma huijasi: aulatilat vaikuttivat tyhjiltä, mutta kokoushuoneissa hikoiltiin seisten. Yhden päivän lippu aikuiselle oli hintava, 25 euroa, mutta tarjosi pääsyn lukemattomiin tilaisuuksiin. Perjantain ja lauantain pääsylippu oli tästä puolet lisää.

Suomalainen pessimismi ei palvellut ketään. WorldConin tilat olivat selkeästi alimitoitetut.

Conien ydinsuola on tekemisessä ja keskusteluissa, kohtaamisessa. Koettavaa oli saatu viidelle päivälle mahdutettua käsittämättömän paljon ja aiheet olivat myös riemastuttavia.  Vai miltäpä kuulostavat tilasuudet nimeltä “ Crackpot Archaeology in Scandinavia”, “Suur-Suomea ja muuta kummaa – suomiscifi 1920- ja 1930-luvuilla”, “Dwarven Beard Workshop”, ” Reimagining Worlds with Speculative Poetry”, “Astronaut Meet and Greet” , “Why Is Mars So Hard?” ja kymmeniä, kymmeniä muita vastaavia luentoja ja paneeleja, joihin olisin huutaen juossut ellen olisi nauttinut lasillista kallista sadetta hipstereiden seassa.

Osallistujien määrä yllätti järjestäjät

Korkea hinta siis selittyi sillä, että tekemistä riitti. Ohjelmat alkoivatkin jo varhain aamupäivästä. Ystävä, johon yllättäen törmäsin Mass Effect ja Dragon Age -pelien äärellä järjestetyssä paneelikeskustelussa, kertoi viettäneensä conissa täysiä 12-tunnin päiviä. Hänen kokemuksensa oli ollut uuvuttava mutta tyydyttävä; valitettavasti luin toisenlaisiakin, turhautuneita tarinoita. Jotkut olivat tulleet ulkomailta, maksaneet kiltisti jäsenmaksunsa, hotellit ja lennot, eivätkä olleet päässeet kuin maksimissaan yhteen suunnittelemaansa tilaisuuteen.

Kuvassa cosplay Star Wars-hahmosta Mara Jade. Costume playerit (eli pukuilijat) värittivät tunnelmaa.

Vaikka osallistuin messuviikon kaikkein rauhallisimpana päivänä, sain osani Worldconin suurimmasta kompuroinnista, tilanpuutteesta. Jonotin kuin hukkuva niihin keskusteluihin, jonne olin suunnitellut osallistuvani. Toisissa lyötiin ovi nenän edestä kiinni. Ystäväni pääsi Babylon 5 vs. Star Trek-keskusteluun, hänen poikansa ei. Loppunäytös oli tylysti täynnä.

Järjestäjien uurastuksesta huolimatta mieleeni hiipi väkisinkin ajatus, että olikohan mukana riittävästi ammattimaisia tuottajia, joilla olisi ollut riittävä kokemus mittaluokaltaan näin ison spektaakkelin järjestämisestä. Suuri messualue kummitteli taustalla ymmärrettävästi suljettuna, mutta sokkeloisilla käytävillä kiireessä juoksentelu oli kieltämättä stressaava kokemus. Se, miksi suuri messualue oli kiinni ja isoja tiloja muutenkin vähän, selitettiin minulle vain kuukausi ennen kokoontumista tapahtuneena yllättävänä yleisöryntäyksenä.

Luulen, että aavoja tiloja pelättiin liikaa ja järjestäjät toivoivat intiimiä ja reipasta kokoontumista. Tällä kertaa suomalainen pessimismi ei palvellut ketään. WorldConin tilat olivat selkeästi alimitoitetut.

Science fiction -tapahtumissa on leikillisyyttä, jota kaivattaisiin kipeästi Kirjamessuille.

Entäpä tähdet? Tähtiä vilisi. Tottumaton conikävijä seisoi koko ajan nimmarikynä kädessä. Ympärilläni olleet ihmiset katsoivat minua sen verran suopeasti että oletan, ettei tämä ollut aivan normaalia käytöstä. Ja kun näin ilman ikonista lakkiaan muina miehinä tepastelleen George R. R. Martinin, läikytin kahvit syliini. Siinä menivät loputkin uskottavuuspisteet.

Muita messun megatähtiä olivat jamaikalais-kanadalainen spefikirjailija Nalo Hopkins sekä kotimainen kunniavieras Johanna Sinisalo.

WorldCon 75 -tapahtumassa jaetaan tieteis- ja fantasiakirjallisuuden merkittävimmät tunnustukset, Hugo-palkinnot, joka osaltaan houkuttelee alan huippuja osallistumaan.

Mitä Kirjamessut voisivat oppia WorldConista?

Science fiction -tapahtumissa on leikillisyyttä, jota kaivattaisiin perinteisen kirjallisuusmaailman suuriin tapahtumiin, kuten Kirjamessuille, kipeästi. WorldCon 75 -järjestäjät ovat asialleen ja yhteisölleen käsittämättömän omistautuneita uurastajia. Samaa voi vain huokaillein toivoa messujärjestäjiltä, jotka jättävät tapahtumista markkinoimisen ja sisällöntuoton täydellisesti kustantamoiden ja yhteistyökumppaneiden varaan.

Ilmoittaudun tässä julkisesti järjestämään Kirjamessuille paneelin, jossa keskustellaan Helsingin ja Ruotsin välillä seilaavien bilelaivojen todellisuuksista, kuten WorldConissakin tosissaan ja kiihkeästi keskusteltiin. Pukukoodi paneeliin osallistuville on tiukasti Toy Story 4 burleskityyliin. Aion lisäksi soittaa koko paneelin ajan lempimusiikkiani. Lopuksi keräännymme tanssimaan tanssimatoille ja pelaamaan twisteriä.

Tällaista heittäytymistä tarjoavat fandomien ylläpitämät kokoontumiset, joiden osallistujat eivät ota itseään vakavasti. Sen sijaan he ottavat leikin ja fantastisuudet kuolemanvakavasti, niin kuin kuuluukin.

Hugo Awardsin voittajat vuodelta 2017 voit tarkastaa täältä: http://www.thehugoawards.org/

Aura Nurmi
Kirjoittaja on helsinkiläinen runoilija ja tapahtumajärjestäjä