03.09.2010 Bodil Lindfors
Christensen: Det
Det av Inger Christensen (1935 – 2009) är en stor bok, på samma sätt som Inger Christensen är en stor poet, men hur då? I Nobelprisklass? Så står det i flertalet recensioner och minnesrunor. Det (som kom ut på danska 1969) har rötter i strukturalistisk språkforskning, men den djupa förankringen i världen medför i sin förlängning en alldeles naturlig solidaritet med andra organismer, en samhörighet och en sorg och ett raseri över det strukturella våld som siktar in sej på utsattheten. Den har ett djupperspektiv som bara låter sej avtecknas med den stora poesins exakta och djärva handrörelser och blick. >>

01.09.2010 Jouko Sirola
Burroughs: Punaisen yön kaupungit, Kuolleitten katujen paikka ja Lännen maat (trilogia)
William S. Burroughsin trilogiaa lukee kuin katsoisi kaleidoskooppiin. Kuin ihmeen kaupalla se tuottaa anarkistisia, kirkkaita visioita ja epäsovinnaisia ajatuskokeita, joskus jopa viisauksia. Se paiskaa lukijan päälaelleen ja irrottaa naurut silloin, kun niitä vähiten odottaa. Burroughs on karismaattinen näkijä, jonka teokset ovat aina epäilyttäviä ja mahdollisesti vaarallisia. >>

30.08.2010 Niina Holm
Kilponen: kehorasa, autochrist
Matti Kilponen hyödyntää esikoisrunoteoksessaan kehorasa, autochrist sattumanvaraisuustekniikkaa. Järjettömiltä ja merkityksettömiltä näyttävät tekstimassat muodostavat kokonaistaideteoksen, joka on tietoinen paikastaan kokeellisen taiteen jatkumossa. Kilponen ei ole kuitenkaan saanut jäsennettyä tekstikaaostaan parhaalla mahdollisella tavalla. >>

27.08.2010 Ulrika Gustafsson
Forss: De säger att de känner Gud men de ljuger. Reportage från Iran.
Henri Forss berättar i De säger att de känner Gud men de ljuger om sina upplevelser från en lång resa i Iran. Det är ett företag som är mycket välkommet. Men rapporteringen är ojämn och lämnar ibland läsaren med en önskan om fördjupning. Bristerna kan ändå ha sina skäl. Rädsla kan hindra informanterna att berätta allt för en besökare. Boken handlar alltså mycket om mod. >>

25.08.2010 Ville Ropponen
Orlov (toim. ja suom.): Venäläisiä kertojia
Vappu Orlovin suomentaman ja toimittaman 1800-luvun venäläisen kirjallisuuden valikoiman kaikki novellit on julkaistu aiemmin, osa ammoin, osa äskettäin. Miksi? Pitäisikö novelleista etsiä ajankohtaisuutta? Ajankohtaisuus-rattaat alkavat kolista kuuluvammin, kun tiedostaa, että valikoiman novelleista useimmat sijoittuvat Nikolai I:n hallitusaikaan ja Aleksanteri II:n hallitusajan alkuun. Nämä kaksi tsaaria ovat aivan kuin nyky-Venäjän hallintotandemin historiallinen peilikuva. >>

23.08.2010 Anna Saari
Tavi: Sanakirja

20.08.2010 Barbro Enckell-Grimm
Lång: Jaget, duet och kärleken och andra idéhistoriska essäer

18.08.2010 Jari Olavi Hiltunen
Erasmus Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys

16.08.2010 Jari Olavi Hiltunen
Tikkanen-Rózsa (toim.): Jossakin itkee pikkuveli

12.08.2010 Tom Karlsson
Dagerman: Tysk höst

11.08.2010 Pekka Toikka
Ikkyuu: Riehaantunut pilvi ja Luurankouni

09.08.2010 Vesa Rantama
Paasonen: Tulevassa maailmassa

06.08.2010 Kira Nalin
Stridsberg: Darling River

04.08.2010 Roo Ketvel
Breton: Hullu rakkaus

02.08.2010 Ville Ropponen
Kljutšarjova: Kolmannessa luokassa