Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Kannattaako kirjallisuus?

Outi Oja, 3.5.2011

Humoristinen strippi on ainakin osin todenmukainen. Kirjallisuus pääaineenaan valmistuvat opiskelijat ovat pääsääntöisesti naisia, joille euro tietää kovempaa ponnistelua kuin miehillä. Kirjallisuutta opiskelevat ovat humanisteja, joiden on valmistumisselvityksissä havaittu työllistyneen suhteellisen usein koulutustaan vastaamattomiin tehtäviin.

Kun pääsin ensimmäiseen puolivuotiseen työsuhteeseeni yliopistolle valmistuttuani kirjallisuuden maisteriksi, kopioin työhuoneeni seinälle sarjakuvastripin. Siinä kaksi nuorta naista palvoo puistossa kesäaurinkoa. Toinen heistä lukee Interteksti ja konteksti -nimistä kirjaa ja toinen kysyy, pääseekö kirjallisuutta opiskelemalla hyväpalkkaisiin töihin. ”Kirjallisuutta opiskelemalla saa ainakin itseään rikkaamman miehen”, toteaa toinen.

Akavan Erityisalojen julkistamassa raportissa Viisi vuotta työelämässä (2007) tutkittiin seitsemästä monialayliopistosta vuonna 2000 valmistuneiden humanistien työllistymistä. Kyselyyn vastasi noin 830 humanistia, joista yli 80 prosenttia oli naisia. Humanistien kuukausipalkan mediaani oli selvityksen mukaan noin 2500 euroa eli muutaman satasen pienempi kuin suomalaisen keskipalkka.

Humanistit päätyivät muita aloja tyypillisemmin koulutusta vastaamattomiin töihin. Erityisesti tämä koski sellaisia, jotka eivät olleet työllistyneet opettajan ammattiin. Hankalinta oman alan työn löytäminen oli taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen alalta valmistuneilla. Tähän joukkoon kuuluvat myös kirjallisuuden maisterit.

Mistä työtä kirjallisuuden opiskelijalle?

Kirjallisuus pääaineenaan voi valmistua opettajaksi tai olla valmistumatta. Erilaisista selvityksistä voi päätellä, että äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan tutkinnon suorittaminen tarjoaa varmemman leipäpuun kuin yleishyödyllisten humanististen ja yhteiskuntatieteellisten aineiden opiskelu.

Tämän todistaa esimerkiksi Jyväskylän yliopiston selvitys vuosina 2000–2003 yliopistosta valmistuneiden sijoittumisesta työelämään. Tarja Meriläisen laatima raportti (2006) osoittaa toisaalta, että parhaiten Jyväskylän yliopiston kaltaisesta yleisyliopistosta työllistyttiin sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalta (86 prosenttia valmistuneista töissä) sekä humanistiselta ja kasvatusalalta (84 prosenttia töissä). Kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen alalla oli työttömiä suhteellisesti eniten eli 19 prosenttia valmistuneista (28 valmistunutta).

Jyväskylän yliopistossa kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen alaan kuuluu kirjallisuusaineiden lisäksi myös muita aineita, kuten taidekasvatus ja -historia. Nämä luvut näyttäisivät kuitenkin viestivän korutonta kieltä siitä, että kirjallisuuden opiskelijalle yksi varmimmista ja turvatuimmista leipäpuista on juuri äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan työ.

Tampereen yliopiston ura- ja rekrytointipalveluiden teettämä tuore kysely antaa osviittaa siitä, miten vuosina 2000–2008 Tampereen yliopistosta valmistuneet maisterit sijoittuivat työelämään. Suomen kirjallisuus tai yleinen kirjallisuus pääaineenaan valmistuneista maistereista vastasi kyselyyn yhteensä 180 eli reilut 70 prosenttia valmistuneista. Kirjallisuuden maistereista suurin osa oli töissä vuosi valmistumisensa jälkeen (Suomen kirjallisuus 80 prosenttia, yleinen kirjallisuustiede 82 prosenttia).

Yleisen kirjallisuustieteen maistereista vähän yli puolet koki, että heidän työnsä vastasi vaatimustasoltaan kokonaan yliopistollista tutkintoa, kun taas vastaava luku Suomen kirjallisuuden maistereiden kohdalla oli tasan puolet. Lähes kolmasosa oli sitä mieltä, että työ vastasi osittain tutkintoa.

Tampereen kirjallisuusoppiaineista valmistuttiin erityisesti tutkijan tai tutkimusapulaisen työhön (13 kpl), erilaisiin opetus- ja koulutustehtäviin (44 kpl), kirjastoalalle (17 kpl), tiedottajan työhön (5 kpl) sekä erilaisiin toimittajan tai vastaavan tehtäviin (24 kpl). Epätavallisia ammattivalintoja olivat esimerkiksi maatalousyrittäjän, yrittäjän, kanttorin, psykologin tehtävät, joihin kuhunkin oli päätynyt yksi vastaaja.

Tampereen yliopistosta valmistuu suhteellisen runsaasti kirjallisuuden opiskelijoita kirjastoalan tehtäviin, mikä selittyy sillä, että monet opiskelijoista ovat täydentäneet kirjallisuuden pääaineopintoja informaatiotutkimuksen opinnoilla, jotka antavat pätevyyden kirjastoalalle.

Kääntäjät ja kustannustoimittajat harvassa

Vaikka kirjallisuuden opiskelun kehutaan usein antavan hyvin valmiuksia esimerkiksi kääntäjän tai kustannustoimittajan työhön, nämä ammatit eivät työllistäneet hyvin ainakaan Tampereen yliopistosta valmistuneita: kustannusalan töissä oli vain kaksi, kääntäjänä työskenteli yksi. Kirjailijan ammattiinkin työllistyi vain kaksi vastaajaa.

Kustannus- ja käännösalaa enemmän kirjallisuuden opiskelu näytti antaneen valmiuksia sihteerin ja myyjän tehtäviin. Muutamat olivat päätyneet myyntialalle esimerkiksi asiakasneuvojan, kirjakaupan myyjän, kassamyyjän ja myyjän tehtäviin. Vaikka myyjän työ vaikuttaa vastaavan heikosti kirjallisuuden maisterin taustaa, monet eri alalle päätyneet voivat silti olla tyytyväisiä työhönsä. Osa ihmisistä opiskelee itseään varten, eivätkä kaikki välttämättä tavoittele työpaikkaa omalta alaltaan.

Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden työelämäselvitys antaa edelleen kuvaa siitä, mihin vuosina 2000–2005 valmistuneet, kotimaista kirjallisuutta pääaineenaan opiskelleet ovat sijoittuneet. Tosin kyselyä voidaan pitää vain suuntaa-antavana, sillä vastausprosentti oli vain 33 (37 vastaajaa / 112 valmistunutta). Yhtä lukuun ottamatta kaikki opiskelijat olivat tehneet töitä opiskelujensa aikana. Tämä näkyi epäilemättä myös opiskelujen keskimääräisessä kestossa, joka oli peräti 9,5 vuotta eli paljon yli tavoiteajan.

Helsingin yliopiston kotimaisesta kirjallisuudesta maisteriksi valmistuneet noudattavat siinä mielessä Tampereen ja Jyväskylän keskeisiä ammattisuuntauksia, että suurin osa valmistuneista oli työssä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan tehtävissä tai toimittajina. Tosin kustannustoimittajana työskenteli enemmän valmistuneista, mikä saattaa johtua yliopiston harjoittelupaikkamahdollisuuksista ja siitä, että suurin osa suurista kustantamoista sijaitsee juuri pääkaupungissa.

Työllistyminen rahoituksen kriteeriksi?

Opetusministeri Henna Virkkusen (kok.) aikakaudella työllistyminen näytti nousevan yhdeksi yliopistojen rahoituksen kriteeriksi. Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen opiskelijamääriä on jo leikattu.

Yliopistoissa näkyy muutoksia, jotka vaikuttavat väistämättä taiteen ja kulttuurintutkimuksen opetukseen ja sitä kautta myös kirjallisuuden opettamisen sisältöihin valtakunnallisesti. Esimerkiksi loppusyksystä tuli julkisuuteen tietoa siitä, kuinka Helsingin yliopistossa jouduttiin supistamaan radikaalisti yleisen kirjallisuustieteen tuntiopetusta. Resurssien vähyys on muuallakin ongelma. Ulkopuolista rahoitusta humanististen tieteiden on vaikeaa saada, koska merkittävä osa valmistuneista työllistyy valtion pitkään ja kapeaan putkeen tai pienten järjestöjen tehtäviin.

Muitakin muutoksia on enteiltävissä. Yliopistoihin on kylvetty ajatus laaja-alaisista kandidaatinopinnoista. Itä-Suomen yliopistoon Joensuussa ei enää haeta opiskelemaan kirjallisuutta vaan kulttuurintutkimuksen koulutusohjelmaa, ja siihen valitut opiskelijat valitsevat pääaineensa vasta opintojen kuluessa kirjallisuuden, kulttuuriantropologian, mediakulttuurin ja viestinnän, musiikkitieteen, naistutkimuksen, perinteentutkimuksen sekä taiteensosiologian väliltä.

Myös Jyväskylän yliopistossa mietitään mahdollisuuksia taiteentutkimuksen kandidaatin tutkintoon, jossa humanistisen tieteen kandidaatin vaiheeseen asti opiskelija opiskelisi yleisesti taiteentutkimukseen liittyviä oppiaineita (muiden muassa kirjallisuus, taidehistoria ja -kasvatus, nykykulttuuri, museologia) ja erikoistuisi kunnolla vasta syventävissä opinnoissa eli maisterivaiheessa valitsemaansa oppiaineeseensa.

Mikäli suomalaisiin yliopistoihin tulee entistä enemmän vain laaja-alaisia kulttuurin- tai taiteentutkimuksen kandidaatin koulutusohjelmia, kirjallisuuden asiantuntemus heikentyy. Se aiheuttaa myös suuria haasteita esimerkiksi äidinkielen ja kirjallisuuden opettajakoulutuksen järjestämiseen.

Entistä enemmän kuulee vaatimusta siitä, että opiskelijoiden tulisi työllistää itsensä yrittäjinä. Kuinka realistista humanistin on perustaa yksityinen yritys? Jos yhden ihmisen yritys ei saa siipiä alleen, pian yrittäjä on entinen yrittäjä, jonka on mahdotonta saada edes työttömyyskorvausta, kun tulkitaan, että hän työllistyy omassa työssään.

Tosin hyviäkin tarinoita löytyy – tunnen kirjallisuuden ja kirjoittamisen ammattilaisia, jotka ovat työllistäneet itsensä kääntäjinä, kirjoittaja- ja kielenhuoltokurssien vetäjinä tai maahanmuuttajakouluttajina. Yrittämisestä tulee kuitenkin sitä vaikeampaa, mitä vähemmän kirjallisuuden maisterin opinnot ovat liittyneet opettamiseen.

Kirjallisuutta opiskelemalla on voinut toistaiseksi saada yleissivistävän koulutuksen. Sopivilla sivuaineilla täydennettyinä kirjallisuuden opiskelu on johtanut selviin ja ennustettaviin ammatti- ja työllisyysnäkymiin äidinkielen ja kirjallisuuden opetusalalla, toimitus- tai tiedotustehtävissä tai kirjaston tehtävissä. Näissä ammateissa leipä voi olla suhteellisen varmaa, mutta mikäli rikastua haluaa, niin kannattaa tehdä, niin kuin sarjakuvastripin kirjallisuutta opiskelevista neitokaisista toinen ehdottaa – valita itselleen rikas puoliso tai ainakin sellainen puoliso, jonka työllisyysnäkymät ovat varmat. Kaikkein helpoimmin tällainen puoliso löytyy hammaslääketieteen, eläinlääketieteen, lääketieteen ja farmasian alalta, joilla vallitsee lähes täystyöllisyys.

Outi Oja

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja Suomen kirjallisuuden vs. yliassistentti Tampereen yliopistossa. Hän on myös Kiiltomadon toimituksen jäsen.

outi.oja@uta.fi

Lähteet

Helsingin yliopiston työelämään sijoittautumistietoja (sis. kotimaisen kirjallisuuden työllistymiselvityksen). Raportti löytyy Internet-osoitteesta: http://www.helsinki.fi/hum/tyoelama/sijoittuminen.htm

Humanistit työnantajan silmin. Välivehmas Kaisa ja Ylätalo Riitta, Helsingin Kluuvin työvoimatoimisto & Akavan Erityisalat, 2007. Raportti on luettavissa myös Akavan erityisalojen sivuilta: www.akavanerityisalat.fi

Jyväskylän yliopiston Tutkimus- ja rekrytointipalvelun selvitys Jyväskylän yliopistosta ajalla 1.8.2002 – 31.7.2003 valmistuneiden maisterien sijoittumisesta työelämään. Raportti löytyy internetosoitteesta: https://www.jyu.fi/hallintokeskus/koulutuspalvelut/rekrytointi/ohjeet-opiskelijoille/valmistuneidensijoittuminen/valmistuneet/humtdk02-03.pdf

Jyväskylän yliopistosta vuosina 2000–2003 valmistuneet. Meriläinen Tarja 2006. Keski-Suomen TE-keskuksen julkaisuja A 12. Raportti löytyy internetosoitteesta: http://www2.te-keskus.fi/new/kes/Julkaisut/Tutkimukset/Raportti%20A12_yliopistosta%20valmistuneet%20netti.pdf

Tampereen yliopiston ura- ja rekrytointipalveluiden tekemä selvitys maistereiden työllistymisestä: http://www.uta.fi/rekrytointi/opiskelijalle_ja_tyonhakijalle/uraseuranta/oppiainekoosteet.html

Viisi vuotta työelämässä – humanistien sijoittuminen työmarkkinoille. Aarresaari-verkosto & Akavan Erityisalat, 2007. Raportti on luettavissa myös Akavan erityisalojen sivuilta: www.akavanerityisalat.fi