Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Näin unta, että uneksin

Merja Leppälahti, 21.8.2017
Lu Xun: Villiruohoa 72 s., Savukeidas 2017

Kiinalainen Lu Xun (1881−1936) kirjoitti esseitä, novelleja ja runoja, kieleen ja kirjallisuuteen liittyviä tekstejä sekä lisäksi hän käänsi kiinaksi eurooppalaista kirjallisuutta. Luta on nimitetty kiinalaisen modernin kirjallisuuden perustajaksi. Ennen Villiruohoa-teosta häneltä on suomennettu ainoastaan muutamia novelleja.

Piileskelystä arvostukseen

Vuonna 1881 syntynyt Lu Xun (oik. Zhou Shuren) koki Kiinan suuren poliittisen muutoksen. Hän syntyi Qing-dynastian aikaan ja kuului viimeisiin sukupolviin, jotka olivat saaneet perinteisen kungfutselaisen koulutuksen. Lu Xun opiskeli laivastoakatemiassa, josta vaihtoi kaivos- ja rautatiealan oppilaitokseen. Sieltä valmistuttuaan hän lähti Japaniin opiskelemaan lääketiedettä. Hän kuitenkin jätti opinnot kesken ja alkoi kirjoittaa. Kirjailijanimen sukunimi Lu oli hänen äitinsä tyttönimi.

Lu Xun kuului viimeisiin sukupolviin, jotka olivat saaneet perinteisen kungfutselaisen koulutuksen.

Lu Xun joutui aikanaan ajoittain jopa piileskelemään kirjoitustensa vuoksi, sillä hän oli valmis ottamaan kantaa Kiinan valtataisteluihin ja poliittisiin muutoksiin. Vähitellen hän kuitenkin nousi arvostettuun asemaan. Kirjoittamisen lisäksi Lu Xun opetti useammassakin yliopistossa ja toimitti kulttuurilehtiä. Luta on pidetty arvossa myös Kiinan ulkopuolella, esimerkiksi Japanissa; vuonna 1927 hänet mainittiin Nobel-ehdokkaana.

Nyky-Kiinassa Lu Xun on erittäin arvostettu ja kunnioitettu. Hänen lapsuudenkotinsa Shaoxingin kaupungissa sekä hänen asuintalonsa Shanghaissa ovat nykyään museoina. Lisäksi Shanghaissa on hänen mukaansa nimetty Lu Xun Park, jonne hänet on haudattu. Pääkaupungissa Beijingissä on myös hänen nimeään kantava iso museo (Lu Xun Museum).

Unien maailma

Villiruohoa-teoksen tekstit on alun perin julkaistu vuosina 1924−1926 kiinalaisessa Yusi-viikkolehdessä. Kirjailija on itse kirjoittanut pienen johdannon teoksen englanninkielistä käännöstä varten; teksti on otettu mukaan myös suomennokseen. Johdannossa kirjailija kertoo muutamien tekstien synnystä ja omista intentioistaan. Teoksen suomentaja Tero Tähtinen puolestaan on kirjoittanut jälkisanat, joissa hän kertoo kirjailijan elämänvaiheista ja myös tämän kirjan käännöksen syntyvaiheista.

Villiruohoa sisältä 23 tekstiä, joita nimitetään kirjan takakannessa proosarunoiksi. Genretietoinen lukija voisi nimetä keskenään hyvin erilaisia tekstejä myös toisin, osa on esseen tapaisia, osa muistuttaa novellia, yksi on kuusisivuinen pienoisnäytelmä. Lu Xun ei selitä asioita auki, vaan vihjaa ja antaa ymmärtää. Lukija voi yrittää muodostaa oman kertomuksensa rivien välistä, mutta ei voi tietää, onko kysymyksessä sama kertomus, jonka kirjailija on uskonut kirjoittaneensa.

Uni mahdollistaa absurdit tapahtumat, kummalliset kohtaamiset ja erikoiset siirtymät.

Teksti nimeltä ”Kuoleman jälkeen” alkaa: ”Näin unta, että makasin kadulla kuolleena.” Unen vainaja kuulee ihmisten äänet ja näkee auringon kirkkauden. Katupöly kutittaa nenää, mutta kuollut ei voi aivastaa. Kun kuollut nostetaan arkkuun, paidankulma jää ikävästi ryppyyn selän alle. Vainaja on tyytyväinen, etteivät tutut tiedä hänen kuolemastaan, ettei kukaan sure tai iloitse. Edes vanhan, arvokkaan kirjan saaminen ei enää herätä kuolleessa kiinnostusta, mutta silti hän on onnellinen.

Unet ovat toistuva teema, seitsemän tekstiä alkaa: ”Näin unta, että…” Uni mahdollistaa absurdit tapahtumat, kummalliset kohtaamiset ja erikoiset siirtymät. Kaikkiaan teksti vertauskuvineen tuntuu usein oudolta ja vieraalta: ”Kalpeilla poskilla hehkui häivähdys roosaa kuin lyijyä, jolle on sivelty huulipunaa.” Tai: ”Hänen kalansuomujen lailla pienet ja selvästi erottuvat liikahduksensa alkoivat sihistä kuin tulen ylle asetettu vesi, ja äkkiä koko ilma alkoi kouristella kuin myrskyinen valtameri.” Kirjoitetun kiinan merkkijärjestelmä on hyvin erilainen kuin kirjoitettu suomi; tekstin kääntämisessä on epäilemättä ollut paljon sellaisia haasteita, joita kiinaa osaamaton ei pysty edes kuvittelemaan.

Luettuani Villiruohoa-teoksen tunsin olevani etuoikeutettu saadessani tutustua näihin erikoisiin teksteihin. Tämä silti, vaikka en ymmärtänyt läheskään kaikkea, ja luulen, että senkin, mitä koin ymmärtäneeni, ymmärsin eri tavalla kuin kirjailija oli tarkoittanut.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto